Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
torstai 24. syyskuuta 2015
Dennis Hopper: The Hot Spot
Tämä pulp-mestari Charles Williamsin Hell Hath No Fury -romaanin tulkinta vuodelta 1990 on henkilökohtaisia neonoir-suosikkejani ja Hopperin uran ehdoton huipentuma. Teksasin pikkukaupunkiin (elokuvassa Landers, kuvattu Taylorissa) sijoittuva hikinen intohimodraama on poikkeuksellisen intensiivinen, jopa vuoden 1957 Studebaker Golden Hawkia ohjastava Don Johnson sopii hienosti kuvioon. Ajattomassa tarinassa feminiiniselle puolelle on vaikea kuvitella yhtä hekumallista rekrytointitulosta kuin vuoden 1958 vaaleanpunaista avo-Cadillacia ohjastava Virginia Madsen ja silloin tuntematon Jennifer Connelly. Jack Nitzschen orkestroima blues junnaa taustalla kuin kohtalon vääjäämättömyys. Tarina on kerrottu moneen kertaan noirissa, mutta tässä se säväyttää vielä hieman kinkkisemmin.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti