lauantai 24. joulukuuta 2016

Philip Kerr: The Other Side of Silence

Kerrin hämmästyttävä Bernie Gunther -saaga etenee osaan 11. Ollaan 1956 Ranskan Rivieralla, samalla seudulla kuin juuri valmistunut Hitchcockin hilpeä Grace Kelly & Cary Grant -komedia To Catch a Thief. Sanomattakin on selvää, että Kerrin maailmassa sävyt ovat tummemmat. Gunther puskee kuuttakymppiä Saint-Jean-Cap-Ferrat'n luksushotellin tylsistyneenä conciergenä ja kertoo yrittäneensä itsemurhaa romaanin ensimmäisessä lauseessa auton pakokaasulla. Ranskalainen auto pettää ja yritys epäonnistuu. Tuttuun tapaan Kerr lomittaa fiktioonsa historiallisia henkilöitä ja tällä kertaa keskeisessä roolissa on seudulla asuva kahdeksankymppinen menestynyt brittikirjailija W. Somerset Maugham. Pidin aluksi ratkaisua hieman vaisuna, en tunne Maughamin tuotantoa muuten kuin satunnaisten filmisovitusten kautta. Tarina käynnistyy varsin hitaasti homouttaan peittelevän Maughamin kiristystarinana, mutta vähitellen Kerr käärii kasaan täysiverisen kylmän sodan vakoilusaagan. Vauhti kiihtyy lähes Bond-tasolle, mutta mihinkään matalaotsaisuuteen Kerr ei sorru.

Nimien pudottelu on totutun vahvaa, juonenkäänteissä esiintyy ykköskentällisten vakoilupelaajia, mm. Erich Mielke, Markus Wolf, Guy Burgess, Donald Maclean ja Kim Philby. Maugham itsekin oli brittitiedustelun leivissä, mm. Pietarissa Kerenskin hallinnon aikana 1917. Kerr ei varmaankaan arvosta erityisemmin veljenpoika Robin Maughamia (mm. Loseyn The Servant perustuu nuoremman Maughamin romaaniin), niin veltto kuva hänestä välittyy.

Kerr ei tietenkään malta pysyä yhdessä aikatasossa, tällä kertaa kohtuullisen suppeat takautumat osuvat kenraali Werner von Fritschin lavastukseen 1938 ja Königsbergin viimeisiin päiviin 1945. Jälkimmäiseen liittyy historian tuhoisin merikatastrofi, Wilhelm Gustloffin upotus. Kerr hieman vihjailee, että Tsarskoje Selon meripihkahuone saattaisi olla Gustloffin hylyssä. Königsbergin gauleiter Erich Koch olisi ollut siirtämässä ryöstöaarretta Itä-Preussista Gustloffin ruumassa. Ei välttämättä uskottavaa eikä Kerrkään kaikkia panoksia tähän vetoon aseta. Kerrin mukaan Hangosta lähteneen Punalippuisen laivaston sukellusvene S-13:n alkoholisoitunut kapteeni Aleksandr Marinesko torpedoi Gustloffin tulkittuaan kännipäissään käskyjään väärin. Ehkä pitäisi joskus lukea Günter Grassin romaani Kravunkäyntiä, joka keskittyy Gustloffin upotukseen.

Tiukka suoritus taas Kerriltä. Alku tuntui tylsältä, mutta kierrokset kasvoivat kovemmiksi kuin sarjan joissakin aiemmissa osissa. Tarina oli nyt riittävän rajattu, rönsyjä ei liikaa. Chandlerilainen metaforakin irtoaa edelleen Kerriltä hyvin, lemmenyön jälkeen Gunther toteaa välineistään "my balls felt like they'd spent the night on a beer-hall billiard table". Kohtalokkaan naispäähenkilön ja Guntherin sanailussa on selvää kunnianosoitusta Hawks-leffojen Bogart & Bacall -dialogille. Sarja jatkuu ensi vuonna Prussian Blue -nimisellä teoksella. Nimestä päätellen painopiste siirtyy ehkä taas Guntherin aikaisempiin vaiheisiin.

Ei kommentteja: