Daniel Silva: A Death in Vienna

Silvan debyyttiromaani The Unlikely Spy ei täysillä kolahtanut, mutta Silva sai uuden mahdollisuuden etsiessäni syksyn Italian-matkan maisemiin sijoittuvaa fiktiota. Nettihakujen perusteella tämä Silvan romaani piti sijoittua Venetsiaan. Tieto oli käytännössä väärä, sillä vaikka romaanissa on alussa ja lopussa pieni jakso Venetsiassa, paljon enemmän keskitytään nimen mukaisesti Wieniin. Sinänsä sillä ei ole väliä, Venetsia-kuvauksia olen lukenut jo tarpeeksi, kuten Kanonin näppärä Alibi. Kyseessä on perinteinen, jopa vanhanaikainenkin, natsimetsästystarina vuodelta 2004. Kulunut aihe siis, mutta Silva saa kyllä uutta särmääkin. Wienin lisäksi liikutaan Italiassa enemmän Roomassa kuin Venetsiassa, eri puolilla Israelia ja jopa Argentiinassa, Buenos Airesissa San Telmon kulmilla ja Patagonian natsilinnakkeessa Barilochessa. Kirjan nimi voisi olla Venetsiaan liittyen väännös Thomas Mannin klassikosta Der Tod in Venedig, mutta ehkä se on vain sattumaa. Hieman harmittavasti tämä on jo neljäs Silvan romaani, jossa päähenkilönä Mossad-agentti Gabriel Allon. Kyseessä itse asiassa kolmas osa trilogiassa, jossa Holocaust-syyllisyyttä levitetään Saksaa laajemmalle. Sinänsä tämä ei tuntunut lukukokemusta heikentävän, tarina on omillaan seisova, vaikka selvästi useita viittauksia Allonin aikaisempiin vaiheisiin.

Silva tuntuu aluksi välttelevän mustavalkoisuutta, natsien hyysääjiksi asettuvat USA (varsinkin Gehlenin tiedusteluorganisaatioon värvättyjen suurrikollisten kautta), Vatikaani, Sveitsi ja Argentiina. Toisaalta Israelia Silva pitää täysin puhtaana pulmusena. Se voi olla perusteltua, jos tarkastellaan pelkästään holokaustia, mutta 00-luvun perspektiivissä tällainen Israel-näkemys on täysin kestämätön. Ariel Sharonia ei Silva nimeä (tosin hilpeästi Allonin esimiehen nimi on Ari Shamron), mutta Sharon-tyyppistä pääministeriä Silva palvoo sokeasti. Nettitietojen perusteella portugalilaistaustainen michiganilainen Silva onkin kääntynyt myöhemmällä iällä juutalaisuuteen, ehkä vaimonsa kautta. Toinen selvä vääristymä liittyy Itävaltaan, josta Silva piirtää hillittömän negatiivisen kuvauksen. Kirjan tarinan motiivina onkin selvästi ollut natsi-ihailija Jörg Haiderin suosion kasvu vuosituhannen vaihteessa. Jos Silvan romaanin asetelman siirtäisi sellaisenaan "todellisuuteen", on päivänselvää että Mossad murhautti Haiderin. Silvan Itävalta-viha menee jopa niin pitkälle, että hän tyrmää Wienin klassisten kahviloiden viihtyisyyden. Melkein odottaa, että paljon parempaa fiilistä löytyy Tel Avivin oluthuoneista. Sellaista ei sentään tapahdu.

Romaanin ytimessä on Aktion 1005, jolla natsit yrittivät peittää kaikki jäljet juutalaisten joukkotuhosta. Tämä SD:n toimeenpanema operaatiohan onnistui niin hyvin, että Treblinkan tapaisista tuhotehtaista ei ole jäänyt juuri todisteita jäljelle. Silvan romaanin päänatsi on muokattu Paul Blobelin tekojen pohjalta, mutta hirttotuomion asemasta pelastautuminen onnistuu Gehlenin ja CIA:n kautta. Silvan romaani on vauhdikas toiminnallinen trilleri, jossa vakoiluainekset jäävät vähemmälle. Allonin motiivit aukeavat hiljalleen ja todella taitavasti. Tämä on selvästi sujuvampi kuin Silvan avausteos ja kaikki yksityiskohdatkin tuntuvat klikkaavan. Ehkä pienenä horjahduksena maininta Wienin metron porteista (turnstiles). Muistikuvieni mukaan Wienin metroon pääsee ilman lipulla avattavaa porttia, epähuomiossa saatoin muutaman kerran pummillakin kulkea joskus 90-luvulla. Naiset ovat ehkä liian kauniita ja Mossadin agentit liian erehtymättömiä, arkisempi sähläys voisi olla vakuuttavampaa. Kuitenkin erittäin viihdyttävä taitavasti tehty perinteinen trilleri, joten Silvaan täytynee palata vielä jatkossa.