George Pelecanos: The Turnaround

George Pelecanos, Washington DC:n Dostojevski, tuntui menettävän otettaan edellisessä teoksessaan The Night Gardener. Tiukka rikosproosa kääntyi sosiaalipoliittiseksi saarnaamiseksi. Tässä 2008 ilmestyneessä romaanissa Pelecanos palaa selvästi parhaiden töidensä tasolle. Tarinasta on riisuttu kaikki löysät pois, näin tiheää ja ekonomista tekstiä tuottaa vain kypsä mestari. Pelecanos keskittyy siihen, minkä hän osaa parhaiten: Washington DC:n miljöö, musiikki, koripallo, autot ja todella syvät henkilöhahmot, sekä kreikkalaistaustaisia että afrikkalaisamerikkalaisia. Varsinainen rikosromaani tämä ei ehkä ole, vaikka kaikki sellaisen ympärille rakentuukin. Pelecanos on paras tietämäni nykykirjailija, joka pystyy tavoittamaan 1970-luvun maailman. Kirjan ensimmäiset 60 sivua ajoittuvat vuoteen 1972 ja ne ovat puhdasta bravuuria. Tarkka ajankohta on kesä, Rolling Stones on juuri konsertoinut RFK Stadiumilla ja Blue Öyster Cult on julkaissut debyyttialbuminsa. Koko romaani on oikeastaan BÖCin Then Came the Last Days of May -kappaleen ensimmäisen säkeen proosaversio. Nykyajassa tapahtuva pääosa ei ole aivan yhtä intensiivistä, mutta erittäin nautinnollista kuitenkin. Pelecanosin tuttuihin isä-poika -teemoihin taas uusi variaatio, nyt ehkä kaikkein hallituimpana. Pelecanos rakentaa yleisempää tasoa henkilöiden taustalle Irakin ja Afganistanin sodasta ja sen heijastumisesta epätasaisesti amerikkalaiseen yhteiskuntaan. Sotilaita värvätään kaikkein alimmista sosiaaliluokista ja uhritkin osuvat tietysti sinne. Teema nivoutuu hienosti tarinaan ja ottaa korrelaatiota toisen maailmansodan erilaisesta asetelmasta. Näppärä pikku viittaus jopa Pelecanosin ensimmäisen romaanin A Firing Offense (1992) kodinkonemyymälään. Ei ehkä aivan Pelecanosin paras tuotos, mutta ei jää kauaksi esim. vuoden 2001 Right as Rainista.