Näin 1980-luvun alussa tuoreeltaan tämän Kurosawan paluun historiallisten elokuvien pariin. Se ei tehnyt todellakaan suurta vaikutusta, kun ehdin sitä ennen pohjalle tankata nipun Kurosawan 1950/60-lukujen parhaita töitä: Rashomon, Seitsemän samuraita, Seittien linna, Kätketty linnake, Yojimbo, Sanjuro. Sama fiilis tuli nyt uudelleenkatselussakin. Tuottajat Lucas ja Coppola nostivat toiveikkaasti veteraanin vielä kerran satulaan, mutta lopputulos oli vaivaannuttava. Visuaalinen sommittelu on edelleen toimivaa, mutta 50-luvun leffojen elastisuudesta ei mitään jäljellä, toimintakohtaukset todella jähmeitä. Dialogiosuuksissa näytelmällinen kaavamaisuus korostuu kulmikkaasti. Musiikki ei tunnu nivoutuvan tarinaan millään tavalla. Ja se tarina on todella rautalangasta väännettyä peruskauraa. Nyttemmin kaksoisolentoteemaa on tulkittu Kurosawan oman veljen varhaisen itsemurhan kautta, mutta ei sekään tuo siihen syvyyttä. Lopun teurastus on naiivia pasifismia alkeellisimmillaan. Mutta onhan tämä mestariteos verrattuna siihen, mitä Kurosawa sai sitten 1985 aikaan seuraavalla katastrofaalisella Ran-elokuvallaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti