Olen ollut hillitön Teuvo Tulio -fani 1980-luvulta asti. Sitä ennen en arvostanut vanhaa Suomi-filmiä, se tuntui teennäiseltä ja totaalisen vanhentuneelta. Kun sitten lopulta näin muutaman Tulion huippukauden työn, olin täysin myyty. Täydellisiä mestariteoksia ei ehkä miehen cv:stä löydy, mutta ilmiömäinen lahjakkuus on täysin ainutlaatuista. Tulion ura tyssäsi ikävästi studiosysteemin hiipuessa 1950-luvun lopulla, samaan tapaan kuin monen Hollywood-mestarin. Tulio sai värikkäiden vaiheiden jälkeen valmiiksi 1973 Sensuela-leffan, jota en ole koskaan ennen nähnyt. Muutama tilaisuus on ollut, mutta elokuvan camp-maine on nostanut kynnystä, en ole halunnut tahria Tulio-mielikuvaa myöhäisteoksen mahdollisen epäonnistumisen kautta.
Nyt sitten asetuin katsomaan leikkaamatonta versiota teoksesta. Tekniikka on surkeaa, näyttelijätyö hirveää, tökerö jälkiäänitys ei auta asiaa. Mahtipontinen musiikki korostaa pienen budjetin mainoselokuvamaista fiilistä. Vaikea ymmärtää, miksi rautainen ammattilainen Tulio hyväksyi tällaisen tuloksen, suhteellisuudentaju on täytynyt hämärtyä. Lähtökohdissa on kuitenkin ollut järkeä, prologi sijoittuu mielenkiintoisesti toisen maailmansodan aikaisiin Lapin tapahtumiin saksalaissotilaineen. Jatkotarina on tuttu muunnelma maalaistytön turmeltumisesta syntisessä Helsingissä. Periaatteessa räikeillä väreillä on oma viehätyksensäkin. Eroottiset kohtaukset eivät ole kaikkein vaivaannuttavimpien joukossa. Silti varmaan kaikkien kannalta olisi ollut parasta, jos tämä leffa olisi jäänyt tekemättä. Yksi yksityiskohta sattui silmään. Loppupuolella muuan päähenkilön hyväksikäyttäjistä houkuttelee hänet nöyryyttävään orjatyöhön Saksaan, mitä ilmeisemmin Hampuriin. Mies ajaa kuitenkin Wartburgilla, olisiko kyseessä sittenkin itäsaksalainen hahmo, ehkä Stasin miehiä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti