Askoldov pääsi aloittamaan tämän esikoisohjauksensa Gorkin studioilla suojasään aikana, mutta leffan valmistuttua 1967 tuulet olivat kääntyneet. Elokuva hyllytettiin ja ohjaaja paiskattiin katuojaan, teos jäi hänen ainoakseen. Neuvostoviranomaisten oletettiin tuhonneen kaikki kopiot, mutta niin vain leffa saatiin lopulta levitykseen 1988.
Alkuteksteissä on punaista väriä, mutta mustavalkoinen scope-leffa tämä on. Orionin kopio ei kovin kummoisessa kunnossa. Tarina pohjautuu Vasili Grossmanin novelliin vuodelta 1934, mutta Askoldovin kässäri on vapaamuotoinen, mukana on mm. forwardflash toisen maailmansodan holocaustiin. Alfred Schnittken musiikki suuressa roolissa, joten melkoisen kova jengi kokoontui tämän äärelle. Tarina sijoittuu Venäjän sisällissotaan Ukrainassa, paatunut puna-armeijan naiskomissaari ei ehdi tekemään aborttia, vaan päätyy synnyttämään lapsensa ukrainanjuutalaisessa perheessä ei niin toivottuna yllätysvieraana. Valkoinen armeija ryntää paikalle ja tilanne kiristyy. Näppärä tarina, hyvin visuaalista kerrontaa, huikeita backslashejä aavikkosodankäyntiin lähes Rommelin retken kaltaisessa kontekstissa. Tämä oli ilmeisesti ensimmäinen kerta Neuvostoliitossa, kun juutalaisten joukkotuhoa käsiteltiin. Startti on aika hidas, mutta kierrokset kiristyy vähitellen, kokonaisuutena erinomainen elokuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti