Länsi-Tuusulan Sarvivälkkeentien eteläisimmän (?, sijainti on vielä itselleni epäselvä, mutta tämä on tämänhetkinen näkemykseni) panimon Vermont-tupla-IPA saapui pääkaupunkiin niin kovalla rummutuksella, että en voinut olla reagoimatta tapahtumaan. Kyseessä on siis ehkä Suomen ensimmäinen Vermont-tyylinen DIPA. Puolikymmentä baaria oli saanut tämän ihmeen hanaan ja itse suuntasin Toukolaan kesäisessä säässä. Juoksulenkin ja pikkupyöräilyn jälkeen tämä 8-prosenttinen olut ei ehkä palautusjuomana ollut aivan ihanteellisessa käyttötilanteessaan. Sameaa olut on, siinähän tärkein Vermont-kriteeri jo täyttyi. Tuoksu hieman epäilyttävä. Maku on voimakkaan yrttinen, raikkaampaa mehumaista hedelmää voisi odottaa vahvemmassakin Vermont-tyylissä. Onneksi olut ei ole makea, aika paksua tavaraa, pihkaa, sinänsä tuoretta. Peräkärrykin on, kuivuus siis hyvää, mutta yrttisyys tekee kokonaisuudesta epämiellyttävän. Ei tajunnanräjäyttäjä, mutta paljon parempi kuin odotin, panimon ykköstuote tähän mennessä. Oljenkorsi, 3.5.2017.
4 kommenttia:
Kyllä nämä virityset voisi mielestäni suosiolla jättää ilman Vermont/NEIPA lisäystä. Arviosi perusteella tässä ei ollut mitään muuta sinne päin viittaavaa kuin sameus. "Tyyliin" kuulumattomia ominaisuuksia ovat mainitsemasi yrttisyys, pihkaisuus ja reilumman puoleinen katkeruus. Sameita oluita on maailma täynnä. Jotkut tarkoituksella ja toiset tarkoittamatta, mutta NEIPA:n sameus, hedelmäisyys ja mehumaisuus on helposti tunnistettava oma juttunsa kuten varmasti tiedät. Toivottavasti joku kotimainen panimo tekee joskus tämän "tyylin" oluen kunnolla ja tyylikkäästi, muutenkin kuin vain nimeämällä tuote trendikkäästi tuotteen itsensä ollen jotain aivan muuta. Vielä sellaista ei ole nähty, Sonnisaaren Humalajakin on yhtä kaukana Vermont IPA:sta kuin Suomi on Yhdysvalloista vaikka hyvä olut omana itsenään onkin. Harmi vain, että senkin oluen kohdalla valmistajan toimesta mainitaan sana Vermont.
"... Tuoksu on epäilyttävä [sic !!!]... yrttisyys tekee kokonaisuudesta epämiellyttävän [sic !!!]... Panimon ykköstuote [sic !!!] tähän mennessä." Tässä laskeudutaan armeliaasti tuotteen tasalle; fakin scheissea tekstikin!
Tää oli taas omaan suuhun todella hyvä. En välitä oliko "tyylin mukainen", koko tyylin voisi sinänsä kuopata. Tässä taklattiin just muiden tyylin oluiden perusvika eli mehumaisuus - voimakkaampi katkero ja kuivuus toi ryhtiä jota vermontmehuissa ei ole. Enkä tuota yrttisyyttä löytänyt.
Juotu eilen One Pintissa.
Aika väsynyt läppä toi että "Vermont IPAn tärkein ominaisuus on sameus", vaikka surullista että suomalaiset panimot ovat näköjään oikeasti tätä mieltä
Lähetä kommentti