Imbiben käärmeöljykauppias Teemu Lahtinen heitti viime sunnuntaina kännissä ja, noh, ehkä ei kännissä, mutta läpällä ainakin harmaantuvan polven sumukaljasaarnamiehelle jotain smoothiesouria Moskovasta. Kehotti vielä vähän hölskyttämään ennen tölkin avaamista, jotta paksuviskositeettinen liemi pääsee valumaan notkeasti ulos. Näin tein, mutta avauksen jälkeen se nousi aika pirteästi omalla voimallaankin. Karpaloa siis, myös omenaa ja vaniljaa, 5,0 %.
Juoksulenkin jälkeisenä palautusproteiinipirtelönä nyt sitten tämmöistä. Aika paksulta hailakanpunaiselta nesteeltä tulos vaikuttaa, vaahtokin puolukkapuuron näköistä. Tuoksussa happamuutta, marjaisuutta, makeaa hedelmää, vielä makeampaa vaniljaa, oikeastaan ei paljoa happamuutta. Miksei omenaakin. Maku on makean hedelmäinen, hyvin kaukana maltaisesta oluesta. Siis niin kaukana kuin voi olla. Ei niin makea kuin pelkäsin, vaikka karamellisuuskin on pinnalla. Ei paljoa happamuutta maussakaan, en tunnistaisi myöskään alkoholijuomaksi. Hyvin lyhyt jälkimaku. Jotain kiinteää ainesta on mukana, ehkä karpalojämiä tms. Fiilis on todellakin sama kuin tehosekoittimesta hörppisi sekamehua. Ei tämä huonolta maistu, mutta ei ehkä sujuvasti istu tämän blogin aihepiiriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti