Tykkäsin 1980-luvulla kovasti Rohmerin silloisista elokuvista tuoreeltaan. Näin myös miehen kovamaineisempia varhaistöitä, mutta jostain syystä ne jäivät etäisemmiksi. Vuonna 1969 valmistunut Yöni Maudin luona on niistä Clairen polven ohella ehkä maineikkain. Yle esitti restauroidun version, terävä mustavalkokopio, talvi Ranskan keskiylängöllä Clermont-Ferrandissa, tyylikkäitä näkymiä vuoristosta ja kaupungin kapeilta kaduilta. Alkupuolen uskonnollis-filosofiset keskustelut varsinkin kaupungin suuren pojan Pascalin ympärillä edelleen yhtä puuduttavia, mutta kun Jean-Louis Trintignantin ja Maudia esittävän Françoise Fabianin välinen eroottinen jännite tihenee, virittyy itse elokuvakin uudelle tasolle. Tätä katsoi ihan mielellään, vaikka Rohmerin elokuvien katselua on tunnetusti verrattu maalin kuivumisen seuraamiseen. Aivan alussa elokuvassa ei puhuta minuuttikaupalla ollenkaan, lähes Bresson-tyylinen tunnelman luonti. Sitten alkaa aivan hillitön puheripuli. Kokonaisuutta leimaa lähes skandinaavinen melankolia ja symmetrinen loppu on sitten Rohmerille tyypillisesti katkeransuloinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti