Drew Goddard: The Cabin in the Woods

 En ole aktiivisemmin seurannut kauhuelokuvan kehitystä George A. Romeron ja brittiläisen Hammer-studion huippuaikojen jälkeen. Uudemmista ovat parhaiten ehkä mieleen jääneet Kubrickin Shiningin ohella David Cronenbergin omituisuudet, Sam Raimin Evil Dead, Stuart Gordonin Re-Animator, ehkä jokin muukin. 90-luvulta lähtien Hollywoodin peruskaava genressä on tainnut olla Carpenterin Halloweenin muunnelmat, joukko nuoria kauniita ihmisiä harrastavat seksiä arveluttavassa ympäristössä ja yliluonnolliset limanuljaskat alkavat silpomaan nuorisoa. Olli Soinion Kuutamosonaattikin kuului tähän lajiin. 10 vuotta sitten valmistunut Cabin in the Woods starttaa tämän tyylisuunnan puhdasoppisena edustajana, mutta kääntyykin sitten metasatiiriksi koko genrestä. Viittauksia tähän suuntaan tulee jo heti alussa, kun Berlin Station -vakoilusarjasta tuttu Richard Jenkins ja Bradley Whitford lähtevät valkopaitaisina keski-ikäisinä toimistorottina sorvin ääreen. Elokuva on taatusti täynnä homageja alan aiempiin tuotoksiin, mutta itse en niitä kovin hyvin tunnista. Varsin näppärästi elokuva etenee, dialogissa on rapeutta ja juoni ei tosiaan ole aivan tavanomaisimpia. Itse en tästä lajista jaksa innostua, mutta katsoin kyllä leffan sujuvasti loppuun.