Peter Tammenheimo oli roudannut Latviasta Nurmen uudehkolta panimolta näytteitä, joita maisteltiin Olarin Panimolla kokoonpanolla Ville Leino, Ari Nyfors, Peter ja minä. Lämmittelynä maisteltiin paria Olarin omaa olutta, ensin käymistankista Simcoe Single hop DIPAa, joka ei siis vielä ihan astiointikunnossa. 8,4 %, aivan loistavaa kamaa, josta en ehtinyt juuri muistiinpanoja tehdä. Sitruksisuus, maltaisuus, juotavuus, katkeruus olivat hyvässä tasapanossa. Growleri-myynnissä olevaa Mic Check!!! Czech Pilsiä kokeiltiin myös, Saaz-humalointi, 5,3 %, ruohoista maltaisuutta täyteläisesti, ei diasetyyliä. Hyvää tavaraa tämäkin. Olarin panimobaarin VIP-tila on joutunut tuotantokäyttöön uuden tölkityslaitteen myötä. Niinpä vetäännyimme panimon takatiloihin Hanna Montosen entiseen huoneeseen varsinaiseen teistingiin.
Peterilläkin oli pari verryttelyjuomaa ennen Nurme-satsia. Takatalo & Tompurin tuttu Kaski Pils ilmeisesti hieman muunnetulla reseptillä. Olarin pilsiä kuivempi, puhdaspiirteinen, katkeruuttakin kohtuudella, vaikkakin liian vähän. Hyväähän tämä on, vaikka tuoreempi ja täyteläisempi Olarin tuote miellyttikin nyt enemmän. Otepäässä Etelä-Virossa on uusi Nuustaku-panimo, jolta näytteenä Pipa NEIPA, 5,9 %, 65 IBU. Melko kirkas juoma, tuoksu hyvin epämiellyttävä, kuin hieman kuivahtanutta oksennusta, polkupyörän sisärengasta, maksalaatikkoa. Maakellarimainen maku on hyvin ohut, mutta kehno. Paha pettymys, monipuolisesti epäonnistunut tuote. Eikä ollut yksittäisen pullon ongelma, kanssamaistelijoilta samantapaisia kommentteja.
Sitten Nurmeiden kimppuun. Aiemmin mustalaisena toimineella firmalla uusi panimo Riian lähellä, Labietisin vanhat laitteet. Ensimmäisenä Tender Beast, sour IPA, 6,0 %, litsipyrettä, laktoosia, vaniljaa ja Magnum- ja El Dorado -humalaa. Samea, hieman hapan tuoksu. Makeaa ja hedelmäistä, happamuus toimii kohtuudella. Kuiva jälkimaku. Eihän tämä huono ollut, vaikka ei omia suosikkityylejä todellakaan. Seuraavana 35 MM Micro IPA, 3,5 %, analogiselle filmiformaatille omistettu mikro-IPA, Sabro ja Citra. Paljon vaahtoa, vaalea,samea. Tuoksussa bensaa, herukkaa. Maku aika mukava, raikas ja sitruksinen. Sabro ei sotke makua.
Troubled Minds on maustettu IPA, hamppua, suopursua ja appelsiininkuorta. Marihuanamainen tunkkainen tuoksu. Maussa omalaatuinen rasvaisuus, ei kovin miellyttävä. 5,5 %, Columbus, Enigma ja Cascade humalina. Marjaisuutta kuivassa oluessa on, mutta ei miellyttävästi. Nurmen oluista toistaiseksi heikoin. Glacial on cold IPA, eli siis oikeastaan IPL, 5,7 %, riisiäkin vielä ohennuksena. Taas bensiininen tuoksu. Pehmeä, mutta vaisu ohut maku. Hedelmää on lievästi, katkeruutta ei senkään vertaa. Helposti juotava, mutta mauton olut.
Made Curiously Imperial IPA, 8,0 %, Magnum, Citra ja Azacca. Kirkas, makeahko, karamellinen. Raikas kokonaisuus, mutta ei lähellä Olarin tasoa. En näin makeista IPA-tyylisistä henkilökohtaisesti perusta. Atkin Rowanson vahva stout, 10,0 %, pihlajanmarjoja ja kurpitsaa seassa ikävä kyllä. Tuoksu aika yrttinen ja mausteinen, mutta kuiva maku oikeastaan miellyttävä ja hillitty. Jaffa Cake myös imperial stout, 10,5 %. Pelkäsin tämän olevan makea pastry stout, mutta osoittautui miellyttävämmäksi. Mausteina kookosta, vaniljaa ja appelsiininkuorta, mutta ei tosiaan yltiömakea. Tasapainoinen lämmittävä stout, tykkäsin enemmän kuin Atkinista. Hieman vaihtelevaa tasoa siis Nurmelta, mutta ei mitään täysiä huteja. Varmaan ansaitsisi maahantuojan Suomeenkin. Vielä ennen poislähtöä Ville maistatti Colt 21 -tupla-IPAn uusinta keittoa. Tämä ei koronakeväänä 2020 ollut suuria suosikkejani, mutta nyt maistui oikein mukavalta, toki pitkä sessio saattoi tylsyttää sensorejakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti