Kontulan Pikkulinnusta pääsee suoraan bussilla Viikin CoolHeadille, käytännössä ovelta ovelle. Tuntui hieman hurjalta sukeltaa läpi ennennäkemättömien Koillis-Helsingin ghettojen, mutta hyppäsimme Nyforsin Arin kanssa kylmästi kuskin vietäväksi. En huomannut, että bussia kohti olisi ammuttu tai edes heitelty kiviä kertaakaan. Edellisen kerran osallistuin Craft Beer Gardeniin 2019, silloin vielä Töölön Korjaamolla. Käsittääkseni tapahtumaa ei ole välillä koronakesinä voitu järjestääkään. Nyt siis uuden Gardenia-panimon terassilla, päärakennuksen puiston puoleisella sivulla. Olimme paikalla pari minuuttia ennen avausta, jonossa vain muutama henkilö, mm. hallitseva Hyvä Tuomas André Brunnsberg. Sujuvasti sisään, helle oli todella paahtavaa, mutta jonkinlaisia katoksia oli siellä täällä pöytien päällä. Varjoisa paikka löytyi, mutta siihenkin heijastui viereisestä lasiseinästä kuumuutta aika hiostavasti. Mutta kuumuuden lisäksi mitään muuta haittapuolta ei näillä festareilla ollutkaan.
Etukäteen tarjonta näytti todella lupaavalta. CoolHeadin lisäksi 10 kotimaista panimoa, ulkomaisia USAsta (2), Ranskasta, Britanniasta, Virosta (2), Saksasta ja Ruotsista. Jokaiselta panimolta kaksi olutta kerrallaan jaossa, lauantaina oluet vaihtuvat. Alue ehkä pienempi kuin odotin, mutta jonoja ei oikeastaan missään vaiheessa päässyt syntymään. Olin paikalla viitisen tuntia klo 15-20. Liput loppuivat ovelta jossain vaiheessa, joten ensimmäinen päivä oli loppuunmyyty. Aloitin Sonnisaaren uudella west coast IPAlla Kojootti. Tuhdisti 7,4 %, humalina Comet, Strata ja Amarillo, DDH-käsittely. Lähes kirkas olut, kissanpissaa, herukkaa siis, tropiikin hedelmiä. Raikas, kuiva, hedelmäinen kokonaisuus, pihkaisuus ja maltaisuus tasapainottavat, vaikka kevyempi peräosasto lähteekin hieman luistoon. Kanniaisen Timo on siis hieman vähentänyt katkeroiden osuutta tässäkin oluessa, vaikka ei tämäkään osa-alue tyhjä ole. Laatukamaa ilman muuta taas ja homma hyvin käyntiin.
Brasserie Cambier uusi tuttavuus Ranskan olutintensiiviseltä pohjoislaidalta, kotipaikka Croix Lillen ja Roubaix'n välissä. Käsittääkseni tehnyt yhteistyötä Espoon Salaman kanssa. New French IPA panimon omaa tuotantoa, 6,5 %, mielenkiintoisesti vain ranskalaiset humalat käytössä. Barbe Rouge, Aramis ja Mistral jo tuttuja, mutta Elixiriin en tietääkseni ole ennen törmännyt. Samea olut, kirpeyttä, trooppista hedelmää, raikasta ja tuoretta. Aika mielenkiintoinen, kieltämättä jotain omaperäistäkin vivahdetta onnistuneessa oluessa, vaikka en sille sanoja kuvaamaan festivaalin pyörteissä keksinytkään.
Päätin jo tässä vaiheessa tsekata Himon Islay-kypsytetyn Alku-sahdin, ettei se jää kokeilematta. Tätä kummajaista olisi poikkeuksellisesti tarjolla myös lauantaina. 9,0 %, tuoksussa on kieltämättä savua ja tervaa. Se korreloi kohtuullisen hyvin sahdin esterisen makeuden kanssa, tai sitten ei. Jäin vähän kahden vaiheille, fiilis on kuin joissain rauchweizeneissa. Makeus ei nyt ehkä niin päälle käyvää kuin Alun perusversiossa. En välttämättä siis innostunut, mutta ainakin olut on mielenkiintoinen.
Kuulin pöydässä suosittelua, taisi olla Micael Näseltä, Schneeeulen vahvasta berliner weissesta, joten päätin sour-vieroksunnasta huolimatta antaa sille tilaisuuden. Ja kyllä kannatti. Aiemmin olen juonut panimolta kevyen Marlene-nimisen berlinerin. Alte Vollweisse siis, 6,0 %, kahdeksan kuukautta tammikypsytystä. Samea, todella hapan tuoksu. Maussa ikenet supistuvat, raikkaan hedelmäisyyden ohella lambic-tyylinen happamuus rutistaa oluesta huikeat tehot. Tykkäsin kovasti, paras sour pitkään aikaan. Ehkä ei festivaalien paras juomani olut, mutta ainakin mieleenjäävin ylivoimaisesti. Schneeeulen Ulrike Genzia en ehtinyt moikkaamaan, taisi olla juuri tilatessani lavalla Anikó Lehtisen vetämässä paneelikeskustelussa.
Sitten hieman tavanomaisempaa festivaalikamaa. Pühasten Swiftwood Spectacle, west coast IPA, yhdessä tanskalaisen Gamman kanssa, 6,7 %, Vic Secret, Citra, Idaho 7. Hieman utuinen, sitrusta tuoksussa. Pihkaa, mallasta ja sitrusta maussa tasapainoisesti. Katkeruuttakin on, todella onnistunut suoritus Tartosta. Jenkkivieras Benchtop itselleni uutuuspanimo, kotoisin Virginian laivastometropolista Norfolkista. Suh Bro on tupla-IPA, 8,5 %, Galaxya ja kuten nimestä voikin päätellä, myös Sabroa. Raikasta, kirpeyttä, ehkä Galaxyn ananas hieman tuntuu, mutta hammastahnainen minttu hallitsee. Sietokykyni Sabroa kohtaan on ehkä kasvamassa, ei tämä aivan surkea tekele ollut.
Huuhtelin Sabroa pois Sonnisaaren Kojootin lisäannoksella ja sitten Himolta Koneisto-nimistä hopfenweissea, käytännössä bock-tasoa, 7,2 %. Cascade, Nelson Sauvin ja Hallertau Blanc. Humalista huolimatta vehnähiiva hallitsee kokonaisuutta, esteriä ja makeahkoa hedelmäisyyttä. Ei sentään banaania ja jälkimaussa humalointi tuleekin enemmän kuvaan, katkeroa on kohtuudella. Session viimeiseksi olueksi päätyi sitten pullosta jaeltu Tujun Murder Blend #3, erilaisista tripeleistä blendattu olut, yli vuoden tynnyröintiä, punaviiniä ja bourbonia astioissa, sekaan päästetty maitohappobakteereja ja brettaa. Vahvuutta 8,0 %, kivahumalointi Motuekalla ja Amarillolla. Sillä lailla. Sameassa liemessä hapan tuoksu. Maussa se on hallitsevaa, mutta ei kuitenkaan niin intensiivistä kuin Schneeeulella. Tässä sekoituksessa sitten paljon monimuotoisia hedelmäisiä vivahteita, joita olisi ehkä parempi erotella muualla kuin festivaaliympäristössä. Persoonallinen tuote kuitenkin joka tapauksessa ja osoittaa taas kerran Tujun monipuolisen osaamiskirjon.
Iltaa pitkin kuumuuskin hellitti ja viihdyin siis aivan loistavasti. Loppujen lopuksi lähdin pääasiassa siksi, että kännykän akku alkoi loppua. Ilman muuta kesän paras festivaali omalta kannaltani tähän mennessä. Haze Wavessa oluiden kokonaistaso varmaankin kovempi, mutta musiikki ja valot pilasivat siellä fiilikseni. Jopa hörhöpöytä syntyi tällä kertaa ja pöydässä kävivät vuorotellen jutustelemassa valtakunnan kolmen kovimman panimon edustajat, eli Sonnisaaren Timo Kanniainen, Tujun Jukka Mononen ja Olarin Ville Leino. Anikó taisi napata kuvankin Villen aikana. Tujun Jukkaa olin kuulemassa HBF:llä 2018, mutta juttusille en ole ennen päässytkään. Todella mielenkiintoista ja hauskaa oli siis. Olisi ollut syytä tulla toisenakin päivänä, mutta harkitsemattomasti ehdin varailemaan muuta ohjelmaa lauantaiksi. CoolHead Brew, 5.8.2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti