Torontossa satoi aamulla virkistävästi, mutta viiden tunnin junamatkan jälkeen taas tappohelle Montrealissa. Ei tosin aivan eilisen tasoista poltetta. Raahasin kamat hauskan näköisen vihreän "vuoren" juurelle ja päätin siirtyä parilla metrojunalla kaupungin ykköspanimoon. Ei ollut vaivaton siirtymä tämäkään, kävelymatkaa oli vielä asemaltakin ja ja junat tungoksisia. Kaupungista en muuta ehtinyt huomaamaan kuin melkoisen erilaisuuden täysin tasaisen Toronton moderneihin lasitorneihin. Kielikin vaihtui.
Hikisenä ummikkona sitten palloilin hetken keskellä pienehköä baaria. Baaritiskille ei mahtunut, muuten pöytiintarjoilu. Hidasta palvelua aluksi, meinasi tulla janokin. Montrealin omaa poikaa Leonard Cohenia soitetaan, Tom Waitsia ja harvinaisempaa Springsteenia myös. Caskissa west coast pale alea, 4,5%, kuohkeaa ja pehmeää. Ei kovin aromaattinen, mutta hyvä katkeruus tukevan mallaspohjan taustalla. Tämä tuli tempaistua sen pitempään analysoimatta. Montreal, Dieu du Ciel!, 8.9.2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti