Girardin Gueuze 1882 Zwart

Tästä oude gueuzesta käytetään näköjään usein Black Label -nimitystä vaikka etiketissä ei mainintaa olekaan. Ilmeisesti vain etiketin väri erottaa sen muista variaatioista. Belgialaiseen olueen on kuitenkin tarpeetonta sotkea englantia, joten näppärämpi erotin voisi olla zwart tai noir. Mieluummin zwart, koska flaaminkielisessä Pajottenlandissa panimo sijaitsee. Tärkeämpää kuitenkin on, että itse olut on loistavaa. Pientä vaahtoakin muodostuu kauniin tumman keltaiseen tai oranssiin juomaan. Hyvin kuivaa, nahkean hedelmäistä, raikasta. Viinimäinen puuntyyppinen runko. Moderneissa tynnyrikypsytysoluissa puumaisuus monesti häiritsee, mutta gueuzessa se toimii hienosti. Happamuutta ei aluksi kunnolla edes noteeraa, se nousee niin hienosti hedelmien mukana. Alun kuivuusvaikutelmasta huolimatta tämä ei ole kuivimpia lambiceja. Ei missään nimessä makeakaan, mutta hedelmäisyys leikkaa karkeinta santapaperia pois. Hyvin tasapainoinen lambic.