Roy Andersson: Sånger från andra våningen

En ole ennen nähnyt Roy Anderssonin kovamaineisia elokuvia. Tyyli muistuttaa hieman Yasujiro Ozua, melko matalalla oleva kamera ei liiku ollenkaan. Sävyt ovat kuitenkin huomattavasti tummemmat ja värit hailakat. Paljon henkilöhahmoja, toisiinsa näennäisen löyhästi liittyviä kohtauksia. Näyttelijät esiintyvät kuin hidastetussa teatterissa. Hyvin epäruotsalainen tunnelma, apaattista mustaa komediaa, slaavilaista melankoliaa. Työelämän kurjistumista, ihmisten arvokkuuden menetys, länsimaisen sivistyksen umpikuja. Yksi absurdeimmista kohtauksista kiteyttää lentomatkailusta kadonneen huvin päräyttävästi. En ymmärtänyt paljoakaan, mutta tiettyä hypnoottista voimaa elokuvassa on.