Aku Louhimies: Käsky

Vastenmielinen elokuva sijoittuu Länsi-Uudellemaalle kevääseen 1918. Perustuu Leena Landerin romaaniin ja epäilen, että suurin osa ongelmista on peräisin alkuperäistekstistä. Mutta ei Rantalan käsikirjoitus tai Louhimiehen ohjauskaan yhtään asiaa edistä. Dramaattisimmat tapahtumat huhtikuussa, mutta uskottavampi ajankohta voisi olla toukokuun loppu. Mutta mitään uskottavuutta tarinassa ei ole muutenkaan, poliittiset ja sotilaalliset teemat hukkuvat kiiltokuvaromansseihin ja provokatiivisiin seksuaalisiin kiemuroihin. Pihla Viitala on aivan liian nätti punasoturiksi ja Samuli Vauramo aivan liian ylevämielinen jääkärinä, tällaisen hahmon on täysin mahdotonta kuvitella selvinneen jääkärikoulutuksesta ja sodasta huhtikuuhun 1918 asti ylenemättä rivimiehestä. Kolmas päähenkilö perustuu selvästi kenttäoikeuden tuomarina Inkoossa 1918 toimineeseen Erik Grotenfeltiin. Näyttelijätyö on kauttaaltaan kömpelöä, eroottisia jännitteitä ei kehitellä, ne vain kaatuvat päälle. Kenttätuomarin kvasifilosofiset jaarittelut hidastavat muutenkin löysän rytmin piinalliseksi ja merkilliset Goethe & Beethoven -viittaukset eivät voisi olla enempää päälleliimattuja. Kaikki positiivisuus kasataan jääkäriin, kaikki negatiivisuus tuomariin, kaavamaisuus leimaa asetelmaa kauttaaltaan. Ylitunteellisilla lapsikohtauksilla yritetään vedota katsojiin kaikkein halvimmilla keinoilla. Oikein tympäisee miten Suomen historian dramaattisimmasta jaksosta voidaan saada aikaan näin surkea leffa.