Robert Endeacott: Dirty Leeds

Luin muutama vuosi sitten One Northern Soul -nimisen pienoisromaanin, jonka oli kirjoittanut J.R. Endeacott. Sama mies on nyt Robert-nimellä julkaissut täysimittaisen fiktion. One Northern Soul oli mielenkiintoinen yritys sitoa ilmeisen omakohtainen kasvutarina Leeds Unitedin vaiheisiin Euroopan Cupin finaalitappion 1975 jälkeisissä traumaattisissa tunnelmissa. Teos ei ollut mitään Nick Hornby -tasoa, mutta mukavan vilpitön tunnelmapala kuitenkin. Nyt Endeacott (s. 1965) fokusoi kauemmas Leedsin huippuvuosiin 1961-74. Samantyyppinen haaveilijahenkilö on taas mukana, mutta fiktiivistä osuutta on aiempaa vähemmän, tämä on jonkinlainen Leeds Unitedin historia fiktiivisen henkilön kertomana. Tulee tietysti mieleen David Peacen The Damned United, jossa tiivistettiin fiktiivisesti juuri tätä jaksoa seurannut dramaattinen tapahtumaketju. Ironisella nimellä siunattu Dirty Leeds siis tavallaan kertoo Damnediin johtaneen kehityksen. Endeacott on tiettävästi Peacen ystäviä, mutta kirjoittajana ei samaa tasoa. Kertojahenkilön omat vaiheet eivät ole millään tavalla kiinnostavia ja Endeacottkin unohtaa hänet, kun Leedsin pelit kovenevat. Endeacott kirjoittaa pitkiä kuvauksia tunnetuista otteluista, varsinkin FA Cupin finaalista 1972 ja lahjotun tuomarin pilaamasta Cup-voittajen Cupin finaalista 1973, mutta hän käyttää toisen käden lähteitä. Mitään omaperäistä tai uutta ei tule esille. Aluksi näyttää, että Endeacott saa mukaan Don Revien näkökulman, samaan tapaan kuin Peace käytti Cloughia. Näin ei kuitenkaan käy, Endeacott siirtyy kirjoittamaan ulkopuolisen tarkkailijan suunnasta.  Endeacott on myös ensisijaisesti Leeds-fani, onkin vaikea kuvitella muiden kuin Leeds-fanaatikoiden pystyvän tekstiä lukemaan. Minä sellainen toki olen, joten lukukokemus ei mitenkään vastenmielinen ollut. Tässä on ehkä yksi tarkimpia kuvauksia Don Revien kauden Leedsistä, mutta paremmin lähdeviitattu dokumentaarinen tarkastelu olisi arvokkaampi.