Tanskalaismestari Dreyerin leffoja on hyvin saatavissa digitaalisessa muodossa, mutta maestron elokuvat eivät välttämättä houkuttele toistuvaan katseluun. Dreyerin leffat ovat laadukkaita ja vaikuttavia, mutta niiden katselu ei synnytä varsinaista nautintoa. Siksi en ole uudistanut VHS-kokoelmani formaattia uudempaan, mutta haluan kuitenkin vielä tsekata näitä ennen nauhojen hävittämistä.
Vihan päivä on Dreyerin ensimmäinen äänifilmi, valmistunut vasta sota-aikana 1943 ja sodanaikaisen pessimismin heijastumia elokuvasta onkin helppo löytää. Tapahtumat sijoittuvat noitavainojen aikoihin 1623, pappilassa tiukkaa jännitettä aikamiespojan ja nuoremman äitipuolen välillä, anopin heittäessä bensaa liekkeihin. Tunnelma on ahdistava alusta loppuun, iäkkäitä naisia kidutetaan raa'asti, tummasävyiseen noir-kuvastoon liittyy ripaus Bonnie&Clyde -tyylistä hullua rakkautta. Pikkunyanssina kirkonmies nauttii lämmintä olutta. Replikointi on hidastettua ja tinkimätöntä tyyliä on helppo ihailla. Dreyeria on verrannut esim. Paul Schrader Ozuun ja Bressoniin, mutta yhtä ajatonta ja kestävää Dreyerin tuotanto ei minusta ole. Luterilaisuuden sisäistetty elämänvastaisuus on ehkä suomalaiselle liian kipeästi esillä Dreyerin maailmassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti