Peter Robinson: The Hanging Valley

Muutama vuosi sitten luin Robinsonin Yorkshire-romaanin, mutta petyin aika pahasti. Sittemmin olen nähnyt hänen teoksiinsa perustuvan kohtuullisen laadukkaan tv-sarjan jaksoja ja kiinnostuin sen verran, että otin toisen romaanin luettavaksi. Periaatteessa The Hanging Valley sisältää samoja aineksia kuin aiempi A Dedicated Man, mutta tykkäsin nyt huomattavasti enemmän. Yorkshiren pienen laaksokylän yhteisö on kuvattu todella tarkkanäköisesti, mutta parhaaseen vauhtiin kanadalaistunut Robinson pääsee laajassa jaksossa Torontossa. Hieman kulunutta kuvausta kulttuurishokista, mutta kerronta kulkee hauskasti ja päähenkilö pääsee innostavalle baarikierrokselle Torontossa. Robinson on olutmiehiä ja 1989 valmistuneessa teoksessa nimetään mielenkiintoisesti Chief Inspector Banksin juomia paikallisoluita. Arkell Bitter, Wellington County Ale, Creemore Springs Lager, Conner Bitter. Toinen ekskursio Oxfordiin on lyhyempi, mutta lähes yhtä virvoittava. Banksin hahmo ei ehkä syvene, mutta jotain hänestä kerrotaan. Mies pitää mm. oluesta, tupakasta, kriketistä, 60-luvun brittipopista ja kauniista naisista. Kanadalaiset naiset osoittavat mielenkiintoa brittiaksenttia viljelevään mieheen ja paikallinen kollega kehottaa Banksia hyödyntämään tilannetta, ollaanhan kaukana kotoa. Banksin vastaus: "the problem is, I have to take myself with me wherever I go". Suhde vaimoon ja kahteen lapseen on korostetun etäinen. Robinson tukeutuu taas liikaa whodunitin kaavoihin, mutta tällä kertaa kaikki rullaa kuohkeammin, ehkä kovaksikeitetymminkin, vaikka tekstissa rönsyilee liikaa itsestäänselvyyksiä. Kristinuskon turmiollinen vaikutus ihmispoloisiin tulee selväksi viimeistään viimeisen sivun viimeisessä kappaleessa.