Richard Fleischer: Tora! Tora! Tora!

Pearl Harborin hyökkäyksestä on paljon elokuvia, mutta mitä ilmeisimmin kaikkein vakuuttavinta jälkeä edustaa vieläkin tämä 1970 valmistunut yhteistuotanto. Japanilaisten näkökulma siis lähes yhtä vahvasti esillä kuin amerikkalaisten. Vaikea silti sanoa kuinka tasapainoinen näkemys on, tapahtumasta on vasta runsaat 70 vuotta, historiankirjoitus on vielä alkuvaiheessa. Aivan yhtä mieltä japanilaisten leirissä ei oltu hyökkäyspäätöksestä tai ainakaan sen tavasta. Tojo junttasi Tokiossa päätöksen läpi ja (sopivaa etunimeä kantava) Isoroku Yamamoto valitsi menetelmän. Kun amerikkalaisten lentotukialukset sattuivat olemaan muualla kuin Pearl Harborissa, Yamamoto tajusi hyökkäyksen jääneen puolitiehen. Elokuva on poikkeuksellisen kompromissiton ja ryhdikäs, suurin osa elokuvasta seurataan japanilaisten valmisteluja ja amerikkalaisten tiedustelutoimintaa. Tätä on pidetty tylsänä, mutta minusta jännitystä rakentuu mallikkaasti ennen showdownia. Yhtään yksilötason romanssia ei ole hämmentävästi mukana, yleensähän näin käy poikkeuksetta Hollywood-sotatuotannoissa. Taistelujen kuvaus on hämmästyttävän realistista ajatellen vuoden 1970 keinovalikoimaa. Henkilöhahmot jäävät tietysti ohuiksi, mutta se on harkittu ratkaisu. Akira Kurosawaa kaavailtiin toiseksi ohjaajaksi, mutta lopulta japanilaisten jaksojen ohjaajina olivat tuntemattomammat Toshio Masuda ja Kinji Fukasaku.