2013 keväällä ilmestynyt The Blizzardin kahdeksas painos on vaihteeksi hieman tylsempi kokonaisuus. Pienoisteemana on Kypros, joka ei oikein jaksa nostaa mielenkiintoa. Varsinkin kun eniten keskitytään Kyproksen turkkilaiseen osaan, jonka pelaajat eivät kuulu FIFAan. Heidän epätoivoaan ja näköalattomuuttaan jaksetaan päivitellä. Kyproksen historian merkittävin pelaaja Sotiris Kaiafas jää mainitsematta. Blatter, Mourinho, Glanville ja Ibrahimovic ovat muita julkaisun tylsähköjä tarkastelukohteita. Parempaa jälkeä on Franco Baresi -jutussa, jossa keskitytään hänen rivakkaan toipumiseen vaikean loukkaantumisen jälkeen erinomaiseen pelikuntoon MM-finaaliin 1994. Afrikka saa taas paljon tilaa, mutta edes päätoimittaja Wilsonin pitkä raportti ei nouse lentoon. Etelä-Afrikan krapulaa MM-isännyyden jälkeen vatvotaan perusteellisesti.
Selvästi paras osuus on jälleen Greatest Games, jossa kohteena vuoden 2000 Intercontinental Cupin Tokio-finaali Boca Juniors - Real Madrid. Rupert Fryerin jutussa ei erityisemmin keskitytä itse peliin, vaan Bocan kahden suuren legendan Martín Palermon ja Juan Román Riquelmen vastakkainasetteluun. Kumpikin on saanut patsaansa La Bomboneralle, mutta he olivat tyystin erilaisia pelaajia. Kumpikaan ei erityisemmin Euroopassa menestynyt eikä maajoukkueessakaan tullut suuria voittoja, Palermo ei edes usein päässyt mukaankaan. Kumpikin valittiin vuoden pelaajaksi Etelä-Amerikassa. Palermo oli intohimoinen maalinsylkijäsentteri ja Riquelme viimeinen suuri kymppipaikan pelaaja, ehkä Argentiinan historian täydellisin enganche. Miehet pelasivat erinomaisesti yhteen, mutta keskinäiset välit näyttävät jääneen lievästi sanoen viileiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti