Poikkeuksellisen rasittava kujanjuoksu Reginasta poistumisen jälkeen after cinema -olutta etsiessä. Teerenpelissä ei mitään mielenkiintoista, Rotterdamissa olisi ollut Olutpajan American Strong Ale, mutta leveällä tiskillä niin anarkistinen jonotussysteemi, että poistuin suosiolla baarista. Bruuverissa Social Brewing Labin herukka-saison ei vaikuttanut kiinnostavalta, käännyin kannoilla sieltäkin. Angleterre näytti aukeavan vasta elokuussa ja kaiken huipuksi Pikkulintu Ruttopuiston valikoima täysin sama kuin lauantaina. Jotain ehkä olisi ollut tiheällä kammalla löydettävissä, mutta kun baarimestari poistui tankkia vaihtamaan, hiippailin täältäkin pois kuivalla kurkulla. Taisi olla ensimmäinen kerta Pikkulintu-historiassa. Tähän on korona johtanut, ihmiset eivät edelleenkään liiku baareissa, hanat eivät vaihdu. Vaihtoehdot olivat vähissä, Leijuva Lahna ja Ølhus Stockholm edelleen koronasulkemuksessa, joten siirryin Mikkeller Bariin.
Vasta toinen vierailu baarissa, sisällä ei muita asiakkaita, terassilla kaksi tyyppiä. Vain käteinen kelpasi, mutta siihen olin jo varautunut viime viikon kokemusten perusteella. Salamalta IPAa, 7,0 %, ilmeisesti kakkosversio Guilty Pleasuresta, ensimmäistä en ehtinyt kokeilemaan. Ålandin itsehallintoalueen Stallhagenilla on ollut lähes samanniminen olut. Samea, trooppista hedelmää, hieman ohut, marjaista kirpeyttä. Ei katkeroa, ei muutenkaan niin vakuuttavaa kuin viime viikon Salama-tölkit sosiaalisessa tilanteessa. Mikkeller, 7.7.2020.
2 kommenttia:
Oliko jo Sonnisaaren Randyn hanaversio Sorista kuiviin imetty kun se ei kelvannut elokuvan jälkeiseksi?
Sorissa on tullut käytyä viime aikoina niin usein, että suuntasin nyt Oodista Kampin suuntaan.
Lähetä kommentti