Film noirin merkittäviä vaikutteiden antajia oli Weimarin Saksan ekspressionismin ohella ranskalainen 1930-luvun runollinen realismi, erityisesti Marcel Carnén ohjaamat ja Jacques Prévertin kirjoittamat teokset. Ja niistä ennen muita tämä 1939 valmistunut Jean Gabin -draama, jolla on erityisen noirmainen suomalainen nimikin Varjojen yö. Muistikuvissa tämä on ollut lähes mestariteostasoa, mutta nyt ei kolahtanut aivan entiseen malliin. Traunerin lavasteet ja Jaubertin musiikki jyräävät kyllä tanakasti, mutta vähän jähmeästi ja raskassoutuisesti tarina etenee. Takaumarakenne on kyllä aikakauteen nähden näppärä, mutta kovin tosikkomaiselta leffa tuntuu, tässä ei ole mitään huumorin tynkääkään. Ja toisaalta sitten taas surumielinen romanssi Gabinin ja Jacqueline Laurentin välillä on liian sokeroitua. Arlettyn paheellisempi fatale kuohkeuttaa kuviota, mutta nyt kyllä tämä elokuva tuntuu häviävän kirkkaasti edeltäjälleen Quai des brumesille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti