Kiinnostuin 1980-luvulla irlantilaisesta kulttuurista, ja kun Guinnessiä alettiin tuoda maahan, myös irlantilaisista oluista. Niinpä olen luultavasti 1990-luvun alkupuolelta asti jokaisen St. Patrick's Dayn aikana ainakin piipahtanut baarissa. Näin vielä viime vuonnakin, kun kevään viimeinen baarivierailu Maltaisessa Riekossa osui Patrickin päivälle. Nyt baariin ei pääse, mutta Guinnessiä myydään Suomessakin lähes kaikkialla. Huomasin jopa, etten ole perus-Guinnessiä koskaan arvioinut blogiin. Toistakymmentä vuotta sitten tsekkasin Special Exportin.
4,2 %. En muistanut typpikapselia ja tuli hätiköidyn nopea kaato lähimpään lasiin, joka ei täysin optimaalinen. Aika näppärä paksu vaahto syntyi tumpeloidessakin. Lievästi punertava hyvin tummanruskea väri. Tuoksu on paahteinen, maltainen, jopa vähän savuinen, tervaakin, kuivattua hedelmää. Onpa monimuotoista, mutta en ole ehkä kunnolla ennen Guinnessiä nuuhkinutkaan. Maku on ohut, vetinenkin, hiilihappoa vähän, todella hyvä juotavuus. Paahteisuus, maltaisuus ja lievä hedelmäisyys säilyy maussakin, mutta tuoksu antoi odottaa paljon voimakkaampaa otetta. Jälkimaku on hyvin vaisu, mutta äärimmäisen kapea noro, aivan kuin kuivuvan puron viimeinen liru, siellä liikkuu miniatyyristä katkeruutta kuljettaen. Huomaa kyllä, miten hiottu ja viimeistelty tuote tämä on. Luotu pitkään useamman litran sessioon baarissa sosiaalisessa tilanteessa. Ostopaikka Helsinki, Vallilan S-Market.
1 kommentti:
Tähän on siis tyytyminen, kun kutistunut imppeeriumi ryhtyi taas kenkkuilemaan ja pani saareltaan käsin meidät kaljasaartoon...
Lähetä kommentti