Lisää Buenos Aires noiria, jo äsken luetussa novellikokoelmassa esiintynyt Claudia Piñeiro nyt kokonaisen romaanin kimpussa. Alkuteos Betibú ilmestyi Argentiinassa 2011 ja tämä Miranda Francen käännös englanniksi 2016. Kannessa kirjoittajaa verrataan Patricia Highsmithiin, mutta sellainen ei itselle tullut lukiessa mieleen. Rikosromaani kyllä kyseessä, fokuksessa toimittajakolmikko, joka yrittää selvittää epämääräistä murhaa. Yksi kolmikosta ilmeinen Piñeiron alter ego, keski-ikäinen naiskirjailija, jonka lempinimi Betty Boo viittaa 1930-luvun sarjakuvalegendaan Betty Boopiin. Kovin hidas rytmi alkupuolella, pahasti rönsyilevää kuvausta, journalismipohdintoja monelta kantilta. Ihmissuhdejuoruiluja tuskastuttavasti ja jopa Buñuel-tyyppistä absurdia komiikkaa. Buenos Airesin paikallisväriä on harmittavan vähän, suuri osa romaanista tapahtuu metropolin ulkopuolella eliitin gated communityssa. Katu-uskottavuus siis vähissä, ei oikein toimi arvoitusdekkarinakaan, koska paranoiaa lähenevät karummat jatkokäänteet ovat kovin ennalta-arvattavia. Varsinainen loppuratkaisu on jokseenkin hätäinen. Vahvuutta on kyllä muutamissa henkilöhahmoissa, ne eivät jää pelkiksi pelinappuloiksi. Hienovaraisia viittauksia sotilasjuntan aikaan, vaikka tapahtumat sijoittuvat nykyhetkeen noin 2010. Ensimmäisen ruumiin sukunimi on Chazarreta. Se täytynee olla periargentiinalainen nimi, koska törmään siihen nyt vasta toisen kerran. Ensimmäinen oli vuoden 1974 MM-joukkueeseen kuulunut Enrique Chazarreta. Myös toisella kalmolla on jalkapalloviittauksinen sukunimi, uruguaylainen Pablo Bengoechea, mutta nämä lienevät pelkkiä sattumia. Muutamia suoria viittauksia jalkapalloon esiintyy, Carlos Téveziin ja Estudiantes de La Plataan. Varsin sujuvaa tekstiä kyllä, mutta en innostunut millään tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti