Tätä tanskalaista yritin siis jo juoda eilenkin, nyt onnekkaasti Beer Districtin alkuperäisessä baarissa tarjolla myös. 8% siis, DIPA, nt, ei läheskään niin sameaa kuin eilinen tynnyrin pohja. Lievästi sameaa silti, hyvä sitruksinen tuoksu. Pehmeä hedelmä maussa, myös karamellisuutta, mutta ei sentään liian makeasti. Jälkimaussakin on kestoa, ei kovin katkerasti, mutta kuitenkin. Ei Alefarmin parhaita, mutta ei huono. Jotain omituista mausteista kirpeyttä tässä kokonaisuutta häiritsee. Baarin hiljaisuus nyt alkaa jo kiinnittää huomiota, tänne ei todellakaan jengiä kerääntynyt eilisen stampeden tapaan. Nizza, Beer District, 18.1.2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti