Lähiseudun kotiolutyhteisö HIMA on nyt edennyt villihiivaosastolle. Ensimmäinen brettanomyces-variaatio maistelukunnossa. Pullotettu viime elokuun lopulla, 8,1%. Varsin vahvaa siis tyylisuunnassa. Hiivaa heilahti heti ensikaadolla pullon pohjalta lasiin. Kinuskinruskeaa sameaa kamaa, ei paljoa vaahtoa. Tuoksussa on navettaa, mutta ei sentään mitään höyryävää sontaa. Hedelmäisyyttäkin vähän kohoaa. Maku on yllättävän maltainen, toffeisen karamellinen, fankisuus tuntuu, mutta heikommin kuin esim. Orvalissa. Hiilihappoa on keskitasoisesti, hieman liikaa ehkä. Hyvin kuivaa toffeisesta alkuvedosta huolimatta, kevyttä mausteisuutta, ruskean kastikkeen vienoa vetoa. Hyvä juotavuus, ruokaolutta ilman muuta, mutta odotukset olivat kyllä paljon korkeaprofiilisemman brettaisuuden puolella. Ehkä petoa ei ole paljoa päästetty mellastamaan ensikokeilussa. Täytyy sanoa, että hyvästä juotavuudesta huolimatta tämä ei juoksulenkin palautusjuomana erityisen hyvin toiminut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti