Vetäisin junalla Düsseldorfista Kölniin, 25 minuuttia. Tunnettu tuomiokirkko heti aseman kupeessa ja harkitsin hetken kiipeämistä torniin. Koskisen Jouni kuitenkin kiipesi sinne äskettäin ja voidaan varmaan sopia, että Jouni sovitti minun ja muiden suomalaisten olutbloggaajien synnit samalla kertaa. Käänsin selän tylysti toisesta maailmansodasta hämmästyttävästi selvinneelle kirkolle ja löntystelin noin kilometrin suoraan länteen. Siellä on ehkä parhaiten säilynyt klassinen kölsch-panimoravintola Päffgen. Arkistoni mukaan join vuoden 2001 reissulla Kölnissä Päffgeniä, mutta aivan varma en ole, oliko se juuri täällä pääpaikalla. Sen verran tutulta paikka kuitenkin näytti, että täällä se ehkä tapahtui loppuillasta. Epäröintini johtuu ravintolan sijainnista, se on erillään kaikista muista peruskohteista.
Nyt oli aamupäivä, klo 10:30, Klassinen interiööri, puuta monimuotoisesti, muutama asiakas jo paikalla. Kölsch maltainen ja kuiva, hyvin pilsmäinen, mutta katkeruus vähäistä. Äärimmäisen puhdasta ja raikasta, kuin lähdevettä, ja siis positiivisessa mielessä, sillä maltaan maku todella voimakas. Sivupödällä lankapuhelin, joka soi. Huikea pläjäys heti alkuun, tästä on ehkä vaikea pistää paremmaksi. Köln, Päffgen, 29.4.2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti