maanantai 1. huhtikuuta 2019

Peter Temple: The Broken Shore

Noin seitsemän vuotta sitten luin australialaisen Peter Templen esikoisteoksen, Melbourne-tarinan Bad Debts. Paikallisväristä ja James Lee Burke -vaikutteista huolimatta en oikein innostunut. Taisinpa epäillä, että Templen tuotantoon tutustuminen tyssäsi siihen. Toisin kuitenkin kävi, kun sattuneesta syystä Australia nyt alkoi kiinnostaa uudelleen. Tutkin seudun rikoskirjallisuustarjontaa ja nyttemmin edesmennyt Temple nousi taas esille. Kun tämä kehuttu The Broken Shore vuodelta 2005 kuulosti sijoittuvan Victorian rannikolle Great Ocean Roadin maisemiin, niin ostopäätös oli valmis. Nyt sitten saman tien lukulistalle.

Heti alussa käy ilmi, että Temple on parantanut tyyliään noin 10 vuoden aikana. Tarina maaseudulla kotikylässään haavoittumisestaan toipuvasta Melbourne-poliisista kerää hitaasti mutta varmasti kierroksia. Henkilöhahmoissa on karikatyyrivivahteita, mutta ainakin ne ovat persoonallisia. Viittaukset päähenkilö Joe Cashinin menneisyyteen annostellaan asteittain, mutta kohtuullisen ymmärrettävästi. Bad Debtistä tuttuja aineksiakin on mukana, ainakin korruptio ja kehno sää. Kuten aiemminkin, Victorian rannikon "arktinen" tuuli ei oikein suomalaista lukijaa vakuuta. Seudulla oli nyt päättyneellä kesäkaudella +50 C, siitä varmaan irtoaisi paremmin angstisia tehoja. Romaanin keskiössä on jonkinlainen whodunit-kuvio, mutta se jää hienosti loppujen lopuksi sivuseikaksi, tärkeintä on fiilistely karuissa kuvioissa. Victorian rannikon ankea taloustilanne, aboriginaalien asema ja yleinen näköalattomuus tulevat vakuuttavasti käsiteltyä. Cashin harrastaa klassisempaa musiikkia, Jussi Björling tulee mainittua, samoin ruotsalainen huonekaluosaaminen. Aivan lopussa saadaan kohtuullisesti trillerikierroksiakin käyntiin. Oikein miellyttävä tapaus ja jatko-osakin on jo hankittu.

Ei kommentteja: