Beer Experience @ Berkeley Church, Toronto

Onnistuin ajoittamaan matkani niin, että Toronto Beer Week alkaa samana päivänä, kun paluukoneeni nousee samasta kaupungista. Huomasin kuitenkin, että jo edellisenä iltana on kaupungissa festivaalin tynkää ja ostin lipun jo etukäteen. Saavuin paikalla 15 minuuttia etuajassa, pientä jonoa jo olemassa. Tapahtumapaikka siis kirkko, mutta alkuvaiheessa tuntui olevan pelkkää hauskaa puutarhajuhlan tuntua. Aloin ihmetellä näytteilleasettajien vähyyttä ja löysin lopulta sokkeloisen tien kirkon pääsaliin. 

Lähiseudun ontariolaispanimoita esittelemässä tuotteitaan. Monet niistä jo matkalta tuttuja, joten pyrin tyyppaamaan lähinnä uusia valmistajia. Dollarin hinnalla sai puoli lasia, ehkä noin 15 cl. Tarjoilua tölkeistä, kegeistä ja caskeista. Aloitin heti ovelta Lake Wilcoxin Mad Quackerilla tölkistä, hyvin maltainen. Highlander Lion Grass oli hanassa,  hedelmäisempi, mutta ei juuri makua. Seuraavaksi kiipesin puutarhan parvekkeelle, jossa oli Muskoka-panimon ständi. 2 x Mad Tom IPA (netissä Twice as Mad Tom), 71 IBU, 8,4%. Sitrusta lujasti, pihkaa, nektariinia, hyvin intensiivinen, reissun ainoita ryhdikkäitä DIPOja. Katkeroakin on riittävästi. 

Kirkon puolelta Double Troublen dry hopped pilsner Prison Break oli melko hedelmäinen, viljaakin rungossa, mutta ujohko katkerointi. Cameron's RPA ruispale, 6,6%, 80 IBUa. Hyvin leipäinen, mutta karkea, tosin hyvällä takapotkua. Big Rig -panimon black IPA Release the Hounds tarjoiltiin tölkistä. Hyvin paahtoa, ei juuri hedelmää ja katkeroakin heikosti, mutta stoutina toimisi hienosti. Cliffordin Pinball Wizard -APAsta löytyi yllättävän hyvin katkeruuttakin. Wellingtonin County Dark Ale oli ainoa kokeilemani cask, pehmeää, mutta talkkunaisen ohuttakin. Se jäi sitten viimeiseksi olueksi.

Kohtuullista akustista musiikkia viriteltiin, soololaulaja aloitti hyvällä versiolla Rivieras/Ramonesin California Sun, mutta ihmisten kohkaamiselta sitä ei kunnolla kuullut. Olen ennenkin todennut, että olutfestivaalit eivät ole minun juttu. Kummasti niihin silti tulee aina pakkauduttua. Epämukavuusfiilis oli koko ajan paikalla, vaikka tunnelmassa ei siis mitään vikaa. Suomessahan musiikki häiritsee olutfestivaalien keskustelua, täällä tilanne oli päinvastainen. Tuttujakaan en havainnut, itse asiassa en törmännyt yhteenkään suomalaiseen koko reissulla. Mielenkiintoisia oluita kyllä oli, ilman niitä olisin häipynyt jo aiemmin. Ei kuitenkaan mitään mullistavaa uutta näkymää Ontarion olutskeneen. Kyllästyin noin 100 minuutin kohdalla tilanteeseen.