Gallia Parisin omalaatuiseen sessio-IPAan törmäsin viisi vuotta sitten Black Doorissa. Pidin Galliaa silloin mustalaispanijana. Täytynee olla fyysinenkin panimo nykyään, koska Heineken näkyy ostaneen sen kokonaan tässä kuussa. Vähemmistöosuus siirtyi jo pari vuotta sitten. Piton kuulostaa kielitaidottomalle uskottavalta ranskalaissanalta, mutta ei se mitään tarkoita. Kyseessä on vain väännös Pinot Noirista. Vahva sour, 9,3 %, maseroitu ja käytetty Alsacen Pinot Noir -rypäleiden seassa. Lievä gusherointi pääsi taas yllättämään, mutta onneksi lavuaarin päällä ja paljoa ei edennyt viemäriin. Varsin punainen samea puolukkamehun ulkonäkö. Hapan ja kuivan marjainen tuoksu. Kohtuullisen lupaavaa happamuutta, mutta yleensähän se on maussa laimeampana. Maku on kuivan nihkeä, silti makean marjainenkin, happamuus säilyy kohtuudella pelissä mukana. Marjaisuus on lähellä kirsikan makua. Happamuudessa ja kuivuudessa on jonkinlaista viinimäisyyttä, mutta ei tämä kovin helposti punaviinin assosioituisi. Mutta onhan tässä kohtuullisesti särmää Heinekeniksi. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko.
3 kommenttia:
Gallia Paris Heinekenia, Bryggeri Helsinki Hartwallia.
... Hartwallia on myös Saimgårdin paskantamo.
Ja tarkennuksena että Hartwallin suku omistaa Saimaan ja Malmgårdin.
Hartwallin ison panimon ja Bryggerin omistaa Royal Unibrew, jota Hartwallin suku ei vuoden 2018 jälkeen ole enää omistanut ollenkaan.
Lähetä kommentti