Don Winslow päättää huumesotatrilogiansa tähän massiiviseen eepokseen vuodelta 2019. Tämä on vielä mittavampi kooltaan kuin edeltäjänsä, reilusti yli 700 sivua, käytin lukemiseen lähes kuusi viikkoa. Tylsä tämä ei ollut, kaikkea muuta. Winslow ei alun perin suunnitellut trilogiaa, mutta päätyi lopulta sellaisen tekemään. 68-vuotias kirjailija vakuuttaa saaneensa nyt tämän aiheen käsiteltyä. Avausosa The Power of the Dog teki todella suuren vaikutuksen ja keskimmäinen The Cartel oli samaa tasoa, mutta väistämättä vaikutelma oli jo aavistuksen laimeampi. Kaikki Winslow'n ansiot ovat jäljellä päätösosassa, mutta myös häiriötekijöitä lukukokemuksessa oli.
Tarina on suoraa jatkoa The Cartelille. Huumepoliisi Art Keller on ehtinyt jo eläkeikään, mutta palkataan vielä DEA:n johtoon. Huumekeisari Adán Barrera on todellakin kuollut ja valta periytyy seuraavalle sukupolvelle, joka on vielä edeltäjiään painajaismaisempi, jos mahdollista. Winslow ei säännöstele väkivaltaa, se on yhtä brutaalia kuin todellisuudessa. Heroiini on (uudelleen) bisneksen päätuote, erityisesti uuden korvikkeen fentanyylin muodossa. Tällä kertaa tapahtumat sijoittuvat enemmän USA:n puolelle kuin Meksikoon. Winslow kirjoittaa vetävästi, valtataistelujen ja juonittelujen kuvauksessa on jo nostettu Shakespeare vertailukohdaksi, eikä turhaan. Yhtä hyvää jälkeä syntyy under cover -poliisien työstä, huumeaddiktien arjesta ja jopa Guatemalan köyhimpien lasten ahdingosta. Mutta ehkä käänteitä ja rönsyjä on jo hieman liikaa, pientä väsymystä lukemisessa oli välillä aistittavissa. Loppupuolella tunnettu liberaali Winslow pääsee liikaa saarnaamaan poliittistakin agendaansa. Romaanissa esiintyy Donald Trump täysin omana itsenään, vain nimi on vaihdettu John Dennisoniksi. Tämä on ehkä jo liian paksua, hienovaraisempi ote olisi ollut edullisempi. Mutta järkälemäinen saavutus tämä trilogia on, muutenkin kuin fyysisiltä mitoiltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti