Peter Tammenheimo oli käynyt äskettäin Riiassa Labietisin panimolla, jossa itsekin pistäydyin viime syyskuussa. Peterin tuomisina seitsemän harvinaisempaa keittoa, joita pääsin maistelemaan Olarin Panimolla. Mukana myös Jaana Hihnala, Hanna Montonen, Justus Tammenheimo ja Ville Leino.
Ensimmäisenä Islay-tynnyrikypsytetty vehnäale Hymyilevä Gootti Smaidīgais Gots, jota Peter maistatti jo keväällä. Nyt tuoreempia pulloja, eivät pysyneet avaamisen jälkeen kunnolla astiassakaan. Siis vain 4,3 %, todella voimakasta turvesavun tuoksua, paljon enemmän kuin aiemmassa kokeilussa. Matalahiilihappoinen tuntuma gusheroinnista huolimatta, hedelmäinen ja pehmeä, aika mukava, ei happamuutta.
Cēlais Mežonis eli Jalo Villi on villihiiva-olut, vuoden 2019 coolship-tuotantoa. Yli vuoden tynnyrikypsyys ja kuivahumaloitu Galaxylla. 8,0 % ja 46 IBUa. Kirkas ja kultainen olut, brettainen tuoksu. Pehmeää, ei hiilihappoa, mausteinen, hedelmäinen. Ei kovin hapan, ei huono, mutta ei nyt erityisemmin kolahtanut kuitenkaan.
Kolmas näyte Dižpļava, Niitty. Chardonnay-tynnyrikypsytetty yrttiblondi, 7,5 %. Kärsämöä ja mesiangervoa samaan tapaan kuin kevään session Pļavassa. Vaalea ja samea, hapan tuoksu. Maussa vähän brettaa, pehmeää hedelmäisyyttä, yrtit tuovat hieman särmää, mutta eivät dominoi. Aika miellyttävä ja tasapainoinen. Tämä oli loppujen lopuksi kaikista seitsemästä ehkä eniten omaan makuuni.
Šarlote on myös villihiivainen, urbaani rypäleale. 8,6 %. Punertavassa sameassa oluessa hapan tuoksu. Mukana myös epämiellyttävä märän villasukan aromi. Maku on parempi, rypäleet eivät liikaa tule esille, mallas tukee jollakin tavalla. Kokonaisuus on kuitenkin jokseenkin nihkeä. Muut osallistujat tuntuivat pitävän tästä enemmän, mutta itse en lämmennyt.
Seuraavaksi maisteltiin rinnakkain kolmea braggotia, eli oluen ja hunajasiman sekoitusta. Joitakin meadeja olen kokeillut aiemmin, mutta ilmeisesti en koskaan tällaista sekoitusta. Ennakko-odotukset eivät olleet korkealla, mutta sitkeästi kaatelin juomia ääntä kohti. Trīsvienība ensimmäisenä, yrttejä, marjoja ja Tokaji-tynnyriä. 9,2 %. Lämmin makea tuoksu, melkoisen makea makukin, mutta ei aivan pelkäämääni tasoa. Varsin hapan.
Irbenīns sisälsi heisipuun marjoja punaviinitynnyrikypsytyksessä, 7,3%. Kirpeämpi tuoksu, hyvin kuiva, omaperäistä ja outoakin. Varsinkin Ville löysi tästä homejuuston löyhkää. Voimakas tuoksu olikin, mutta itse pidin sitä jotenkin enemmän parfyymisenä. Toisen juusto on toisen hajuvesi. Kolmas braggot todella vahva, 14,0 %. Dravnieka Atraitne nimeltään, tynnyrikypsytystä tawny-portviinissä. Paahteisempi, kuiva, pähkinää. Jopa bitterimäinen, tämä oli kolmesta braggotista selvästi miellyttävin, eisbock/barleywine -fiilistä pehmeässä paketissa. Silti tuli mietittyä kuinka paljon parempi tämä olisi puhtaana oluena.
Kuten saattoi arvata, ei homma tähän päättynyt. Encore-kierroksen aloitti Montosen Hanna Cantillonin tutulla vadelmalambicilla Rosé de Gambrinus. Vuosikerta ei tullut selvitettyä, mutta kylläpä puhdas tiukka framboise maistui raikkaalta braggotien jälkeen. Peter kaivoi sitten esiin Labietisin nimikko-oluensa Pēteris Apinis -DIPAn, 8,2 %, 79 IBU, Amarillo, Cascade, Centennial, Citra, Columbus. Länsirannikon old school -tyyliä siis, hieman samea, vähän yrttinen tuoksu. Maussa mallas ja hedelmäisyys hyvässä tasapainossa. Epäilin aluksi hieman iäkkääksi, mutta niin ei varmaan ollut. Nykyään on vain liiankin tottunut NEIPA-kuplassa voimakkaaseen aromaattisuuteen. Kuivaa ja katkeraa, oikein tyylikästä kamaa.
Ville iski seuraavaksi pöytään Tujun kaksi uutta souria. Molemmat 6,6 %, The Beyond tummempi, hapanta on tuoksu. Old ale & red ale -blendi, joka yli 18 kuukautta bourbon-tynnyreissä brettan ja bakteerien kanssa. Maku on intensiivinen hapan, hedelmäisyyttä, nihkeä. Ei oikein iskenyt, ei sinänsä sivumakuja. The Deep on farmhouse ale, joka asustellut Chardonnay-tynnyrissä vuoden samanlaisten pöpöjen kanssa. Tässä kirpeämpi, mutta kuitenkin hapan tuoksu. Maltaisempi, navettaa, puuta. Tykkään tästä enemmän, puu viehättää, hedelmäisyys tässä raikkaampaa.
Tässä vaiheessa jouduin kiittelemään Peteriä ja muita tarjoiluun osallistuneita ja painuin Otaniemen yöhön. Olipa monipuolinen sessio, jossa tuli opittua uuttakin. Espoo, Olarin Panimo, 17.8.2021.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti