Vermont on vanhojen hippien hallitsema liberaali valtio USA:n koillisosassa lähellä Kanadaa Montrealista suoraan etelään. Siellä tehdään mm. Alchemist-panimon ideoimaa sameaa IPAa, jota hetken kutsuttiinkin Vermont IPAksi ennen kuin New England India Pale Ale (NEIPA) -termi yleistyi. Valtiossa tehdään myös viskiä, Whistlepigin tislaamo sijaitsee lähellä Shorehamia valtion länsiosassa. Viskin Ystävien Seura järjesti tislaamon tuotteista tastingin, tuotteita esittelemässä tislaamon vice president Gregory Gatti.
Whistlepig tekee ruisviskiä, vilja saadaan käsittääkseni omalta maatilalta, Vermontin ilmastoa kehuttiin optimaaliseksi rukiin viljelyyn. Sivulauseissa kyllä tuli esiin rukiin tuonti Kanadasta, myös Indiana mainittiin. Merkittävää kuitenkin on, että Whistlepig tekee huomattavan vanhaa ruisviskiä, entry-level -tuote on iältään peräti 10 vuotta. Viski on myös sataprosenttisesti ruista, sekin on poikkeuksellista USA:ssa. Mutta kyseessä siis jyväviski. Maistelussa piti olla neljäskin 18-vuotias viski, mutta sen pullotus ei ehtinyt valmiiksi ennen Gattin Euroopan turneeta. Tämä teisting kiinnosti selvästi VYS:n kovinta ydintä, paikalla oli ykköskentällistä Jarkko Nikkasta myöten.
Nämä eivät ole halpoja juomia, 10-vuotias leka maksaa USA:ssa 80 dollaria. Se on paljon, varsinkin kun ruisviskillä on edelleen USA:ssa takavuosien kulttuurin seurauksena pultsarien päihteen maine. Maahantuojan edustajan mukaan 10-vuotiaan Whistlepigin pullohinta Alkossa tulee olemaan noin 100 euroa, 12-vuotiaan 150 euroa, 15-vuotiaan 250 euroa. Ruisviski on huikea trendi, tällä hetkellä viskimarkkinaosuus USA:ssa on hämmästyttävät 19 prosenttia, paljon menee baarien cocktaileihin. Whistlepig on aika yksin markkinoilla näin vanhoilla ja kalliilla juomilla. Mutta merkille kannattaa panna, että Whistlepig ei keskity mallastettuuun rukiiseen. Suomalainen Kyrö on vasta viisivuotias, mutta hehän panostavat nimenomaan mallasrukiiseen.
Gregory on perinteinen amerikkalainen show-mies, joka kertoi pitkään tislaamon taustoista. Main guy perustamisvaiheessa oli Maker's Markilla vaikuttanut Dave Pickerell, joka osti Kanadan Albertasta ison erän 10-vuotiasta ruisviskiä, jota on sitten lähdetty kypsyttämään Missourista hankituissa tammitynnyreissä. Kuulostaa epämääräiseltä ja niin se varmaan onkin, omaa vermontilaista ruista ei siis ehkä kovin paljon olekaan mukana. Tislaamo on perustettu vasta 2015, mutta tuotteissa siis hyödynnetään vanhaa kanadalaista tavaraa. En saanut täysin kuviosta selvää, mutta se on ehkä vain minun ongelma. Iso operaatio on kuitenkin käynnissä, Whistlepig työllistää nyt 110 henkeä.
Ensimmäinen maisteltu viski siis 10-vuotias. Makeahkoa, pehmeää, pippurisuutta. 100-prosenttisesti ruista, 50% alkoholia. Karamellisuutta on, mutta ei mitään bourbonin vaniljaisuutta tai vastaavaa. 12-vuotiaassa ruista oli 85%, alkoholia 43%, loput mallastettua ohraa. Viski oli viimeistelty kolmisen kuukautta kolmessa eri tynnyrissä, portviiniä, madeiraa ja sauternesia. Tämä oli ehkä toisaalta makeampi ja toisaalta maltillisempi, todella pehmeän hillitty, jopa hienostunut-termi tuli mieleen. 15-vuotiaassa oli perusmissouri-käsittelyn jälkeen viimeistely tehty Vermontin omassa valkotammessa. Tämä oli selvästi tummempi, mausteisempi, tervaa ja lakritsaa jopa, 46% vahvuus. Kokonaisuutena erittäin miellyttäviä viskejä, selvästikin parasta ruis-kamaa, mitä olen koskaan päässyt maistamaan. 18-vuotias ei siis ehtinyt mukaan, siinä olisi lopulta ollut 22% mallastettua ruista mukana.
2 kommenttia:
WhistlePig Rye on Alberta Distilleries'ssa, Kanadassa, Aspergillus Oryzae -homeella sake-tyyliin mäskättyä ja tislattua viskiä, jota myydään muka amerikkalaisena! Mustalaistislausta siis rajan takana. Hauska nimi ja nätti pullo, hyvin uppoaa kovaan hintaan tärkeileviin viskihönöihin.
Amerikkalainen viskibisnes on villin lännen touhua. Tisleitä ostellaan sieltä täältä ja kypsytellään omina. Whistlepig on neljä vuotta vanha tislaamo ja myy yli 10-vuotiaita viskejä, joten muualtahan ne on hankittu niin kuin jo postauksessa mainitsin. Kanadaa ei pulloissa mainita, mutta ei tuotetta amerikkalaiseksi kutsuta, pelkästään straight rye whiskey. Toki Kanadassa viski kirjoitetaan whisky ilman eetä, joten tavallaan lievää harhautusta on ilmassa.
Toisaalta juuri kypsytystynnyristä tulee eniten makua viskeihin, joten siinä mielessä uutta arvoa tuotetaan. Juomien valmistajien taustat ovat mielenkiintoisia ja tärkeitä juttuja, mutta kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, miltä juoma maistuu. Ja tässä tapauksessa maku on hyvä.
Lähetä kommentti