Kävin Roomassa melko tarkalleen 30 vuotta sitten 1989 ja tsekkasin perusnähtävyydet samaan aikaan kuin Berliinin muuri murtui. Sittemmin oli lyhyt työnatka 2000, jolloin en juuri kaupungilla ehtinyt käydä. Silloin ei tietenkään mitään pienpanimoita ollut, joten oluttarjonta oli tylsää. Muualla Italiassa olen käynyt usein viime vuosina, mutta Rooma on sivuuttunut. En nytkään paljoa valmistautunut pitkään viikonloppuun, koska lentoyhtiö oli Norwegian, jolle voi sattua mitä vain. Aikataulussa Fiumicinoon kuitenkin täysi kone laskeutui. Hyppäsin Leonardo Expressiin, joka ei tosin ole mikään Arlanda Express. Juna ei pysähtynyt ennen Terminiä, mutta mateli hitaammin kuin vanha Heathrow'n metroyhteys. Olin varannut hotellin läheltä Terminiä, jottei reppua tarvitse raahata kauemmas. Haittapuolena hotellin läheisyydessä ei ollut ennakkotiedusteltuja baareja.
Kello oli melko paljon, mutta halusin eka iltana hoitaa yhden olutkohteista pois. Käveleskelin pari kilometriä hikisessä illassa San Lorenzon alueella. Via Marsalalla oli pitkä pimeä autio pätkä, jossa katuvalot eivät toiminnassa. Pelkäsin astuvani koiranpaskaan ja ehkä riski olemassa pahempaankin. Yksi huumehenkilö höpötti jotain, mutta muuten pääsin valoisammalle alueelle ilman välikohtauksia. Luppolo12 yllättävän tyhjä baari perjantai-iltana klo 22. Melko tilava, 16 hanaa, kakki craftiä, suurin osa paikallisia. Aloitin paikallisella IPAlla, 7%, 5€. Herukkaisuutta, ehkä Mosaicia, kuivaa. Ei erityisemmin katkeroa, mutta puhdasta ja hyvää on. Hien virratessa olut tuli kiskaistua ripeästi. Rooma, Luppolo12, 27.9.2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti