Dov Alfon: A Long Night in Paris

Heräteostos Amazonin Kindle-kaupasta, tuore englanninnos israelilaisesta agenttijännäristä, heprealainen alkuteos vuodelta 2016. Nimi kuulostaa Alan Furstin tuotokselta, mutta tyyli on erilainen, nyt ei tavoitella Casablancan tunnelmia.  Kyseessä on Alfonin esikoisromaani, miehellä on journalistiura, mutta israelilaiseen tapaan myös sotilastiedustelutaustaa löytyy. Trillerin toisen päähenkilön taustat muistuttavat Alfonin omia, he ovat syntyneet Tunisiassa ja kasvaneet Pariisissa. Tapahtumat sijoittuvat pääosin Pariisiin yhden vuorokauden aikana, mukana myös eksoottisempaa Israel-miljöötä. Dan Brownin tyylinen ultralaskelmoitu rakenne, luvut ovat lyhyitä ja päättyvät poikkeuksetta cliffhangeriin. Brownin tapaan toinen päähenkilö on nainen,  22-vuotias ja "lamaannuttavan" kaunis. Hän on myös äärimmäisen älykäs ja räväkkä sotilas. Toiminnallisuus on pinnalla, mutta väkivalta ei ole erityisen päällekäypää. Israelin sotilastiedustelun sisäiset poliittiset juonittelut on melko näppärästi kudottu, joskaan sivuhenkilöistä(kään) ei rakennu kovin täyteläisiä hahmoja. Vierastin aluksi näin itsetietoista vauhdin pitoa, mutta kyllä romaanissa tehoja on Brownia enemmän. Juoni on täysin epäuskottava, mutta viihdyttävä. Israelilaiset kuvataan pääosin myönteisessä valossa ja konnat ovat hieman yllättävästi kiinalaisia. Alussa viitataan Iraniin, jonka ydinaseohjelmaa Kiina väitetysti tukisi. Alfon ei kuitenkaan tartu näin ilmeiseen vastakkainasetteluun, vaan kääntää asetelman moniulotteisemmaksi, toki myös poliittisesti harmittomammaksi. Ei tämä silti hurraa-huutoihin yltävää innostusta aiheuttanut, vaikka luin mielelläni nopeasti tekstimassan loppuun. Kovin ohueksi lopputulos kokonaisuutena jää. Elokuvatulkintaa pukannee ja jatko-osia on helppo ennustaa.