Suomen paras olut -skaban voiton vei tänä vuonna kuopiolaispanimo grodziskiellaan, joka on ilmeisesti Suomessa ensimmäinen tämän tyylin olut. Kaikki Michael Jacksoninsa lukeneet tietysti tietää, että kyseessä on puolalainen muinaistyyli, joka tunnetaan saksankielisellä alueella nimellä grätzer. Se on savuinen erittäin kevyt vehnäolut, jota Jackson väitti happamaksi. Sittemmin luotettavampi oluthistoriajantteri Ron Pattinson on korjannut tyylisuunnan ei-happamaksi. Se on siis vallitseva paradigma, grodziskie ei ole hapan, toisin kuin läheinen savuvehnäinen tyylisukulainen lichtenhainer, josta takavuosina kiskaisin Freigeistin happaman näytteen. Tallinnassa pari vuotta sitten kokeilin autenttiselta kuulostanutta puolalaista grodziskieta, josta olin aistivinani hienoista happamuutta. Monet trendikkäät panimot tällä hetkellä käsittääkseni tekevät grodziskiensa muodikkaasti happamaksi.
Kuopion grodziskie oli esillä viime kesän festareilla, mutta ei päässyt yli maistelukynnyksen. Tyylisuunta ei ole kiinnostava ja Iso-Kallakaan ei ole kovin vakuuttavaa jälkeä saanut aikaiseksi. Olut sitten tosiaan voitti SOPP-festivaalin kylkeen liimautuneen kilpailun ja mielenkiinto väistämättä heräsi tuotteeseen. Sattumoisin olin Suvilahdessa, kun Kurvin S-baari sähkötti saaneensa voittajaa hanaan. Oli helppo päätös poiketa paikalle. Siis vain 3,2%, samea, keltainen. Tuoksussa savua selvästi, myös hedelmää. Maussa paljon röyhtäyttävää hiilihappoa, vehnäistä purukumia, tuoksua ohuemmin savua, hieman karamellia, mutta vetisesti. Hedelmä ja maltaisuus ovat esillä, mutta hyvin hailakasti nekin. Happamuutta ei ole, se on varmaan monille kitkerä pettymys. Hyvin puhtaalta tämä tuntuu, mutta mauttomuus ja runsas hiilihappoisuus tökkii. Jos haluan kunnon savuista vehnäolutta, niin kyllä käännyn edelleen Bambergin mestarien puoleen. William K Kurvi, 24.9.2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti