LBC Batch #28 Imperial Pale

Vuoden kovavauhtisimman juoksulenkin palautumisoluena Liminka Brewing Companyn uutta tuotantoa. Kyseessä siis Harri Vaaralan ei-kaupallinen olut, jonka sain lahjoituksena. Harri on uhannut lopettaa oluttarjoilun, jos kritiikkiä ei synny, joten otsa rypyssä tätä on lähdettävä ryystämään. Vitsikäs nimi tarkoittanee, että kyseessä on jonkinlainen kevyt tupla-IPA tai tuplapale. 5,8%, IBUja "sopivasti". Suhteellisen samea kinuskin värinen olut. Tuoksu on pelkkää greippiä ja pihkaisia neulasia. Suutuntuma ei ole kovin täyteläinen, sitrus mukana, mutta pehmeämpääkin hedelmää, myös toffeeta. Kuivana silti maku pysyy ja katkeruus avautuu vähitellen kukkaan, hyvin kuivana, mutta ei erityisen voimakkaana. Kokonaisuus on kyllä mielenkiintoinen, en muista aivan vastaavaa juoneeni. Juuri tässä käyttötilanteessa hyvä juotavuus yhdistyneenä hedelmäiseen runkoon ja kuivaan hillittyyn loppuvetoon toimii näppärästi. Vaativassa nautiskelusessiossa tämä ei sopine päärooliin, mutta nostaa lämmittelijänä kyllä rimaa korkealle. Katkerohumalointia ei ole Limingassakaan vedetty överiksi, näköjään samassa linjassa kuin viime viikonlopun kotimaisissa HBF-oluissa. Humalalajikkeet ovat Simcoe, Chinook ja Centennial, maltaista suurin osa Pale Maltia. Harrin oluiden kohdalla on tietysti itsestäänselvyys, että virheitä, sivumakuja tai edes mitään epämääräisyyksiä ei kertakaikkiaan esiinny.

PS. Luin Jani Simosen arvion runsaan viikon takaa samasta oluesta. Katkeruutta hän pitää tässä todella voimakkaana. Ehkä viikossa ne ovat jo hieman hiipuneet, ei olisi ennenkuulumatonta tuoreoluiden kohdalla. Toisaalta olen saattanut pilata katkeroaistini lopullisesti, mikään ei oikein enää riitä.