Jenkkiversiossa pihkaa ja hedelmää tuoksussa, maussa raikasta makeahkoa hedelmää, jälkimaussa varsin tanakasti potkua. Brittivariaatio on jotenkin nahkeampi, karamellisempi. Ei järisyttäviä eroja, mutta huomattavia kuitenkin. Sokkomaistelu, pidin amerikkalaista selvästi parempana, vaikka en tiennyt mitä eroa oluissa oli. Mielenkiintoinen tilaisuus nähdä hiivan erot. Oululais-liminkalainen tuotos sivu mennen sanoen hakkasi kevyesti kaupallisen tarjonnan samantyyppiset oluet. Verryttelynä nimittäin kokeilimme ennen näihin iskemistä Mallaskosken Pale Alea, Laitilan Ameriikan Alea, Nokian 66:ta ja Malmgårdin Huvila Pale Alea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti