Four Roses Bourbon Tasting @ Tommyknocker

Viskievankelista Jarkko Nikkanen mainosti tätä bourbon-juttua elokuun David Stewart -show'ssa, joten hyppäsin tietysti innokkaasti paikalle. Olen orastava jenkkiviskifani, en täysin pettynyt edes Four Rosesiin 80-luvun Alko-tarjonnassakaan ja olen sittemmin kehittänyt lievää kiinnostusta ruisviskeihin ja jalostetumpiin bourboneihin.

Pari vuotta sitten Viskin Ystävien Seuran jenkkiviskimaistinki Oulussa onnistui dissaamaan kaikki hienoudet amerikkalaisista viskeistä, mutta onneksi tällä kertaa kohdetta lähestyttiin aivan eri näkökulmasta. 

Viskin Ystävien Seuran jenkkiekspertti Mikko Hietanen kertoi Four Roses -brändin monivaiheisesta historiasta hieman levottomassa baariympäristössä. Nykyään japanilainen Kirin omistaa tislaamon. Kiinnostavasti tarinan painotus hiivoissa, tislaamolla on käytössä 10 reseptiä viidella eri hiivalla. Eurooppalaiset viskivalmistajat eivät juuri hiivoja mainitse esittelyissään. Kun turvesavulla, merilevällä ja marsalatynnyreillä ei päästä elvistelemään, niin ehkä sitten on nojauduttava hiivaan. 

Ensimmäisenä maistoon perusversio Yellow Label. Tämäkin on varmaan käynyt monta kehityskierrosta siitä 80-luvun juomasta, joka itselleni on jäänyt mieleen. Tähän on sekoitettu kaikkia 10 reseptin tisleitä. Ehkä noin 6-vuotiasta, 40%, ruista on paljon, osassa jopa 35%. Yllättävän pehmeää, vaniljaa hillitysti, karamellisen makeaa kuitenkin. 

Toinen annos Small Batch, 45%, tullut 2006 markkinoille. Tässä vähemmän reseptejä, selvästi kuivempi, terävämpi ja mausteisempi. Single Barrelissa 50%, väkevä tuoksu. Ruista ilmeisesti vieläkin enemmän, pippurisuutta, silti edelleen silkin pehmeyttä. Viimeisenä Limited Edition Small Batch, 55,9%. Pähkinätuoksua, puuta nyt mukana varsin iäkkäässä tuotteessa, kaikkia aiempia vivahteita nyt koostettuna monimuotoisessa kokonaisuudessa. Selvästi kiinnostavin maistingin juoma ja osoitus bourbonien iskukyvystä. Kyseessä oli ainut Suomeen saatu pullo tästä viskistä.