Omnipollo Buxton Ice Cream Pale Ale, tätä suositeltiin monelta suunnalta, mutta liian makeaa, kieltämättä jotain jäätelöä ja vaniljaa havaittavissa. Katkera loppuveto keskinkertaisessa unohdettavassa oluessa. Turun suunnalta Radbrew Wigwam IPA, 7,4% ,aromaattista hedelmää, kapeaa katkeruutta. Nyt on monella osa-alueella onnistumista, mutta ehkä raikkaampaa vetoa olisi voinut toivoa.
Fuller's Vintage Ale 2015 riilinä, normaali pähkinäisyys nyt hedelmäisempää, jopa mausteisen marjaista. Alkoholin poltetta, ei erityisemmin katkeroa, tämä oli selvä pettymys. Sori Dark Humor Club Vanilla 8%, voisi olla täyteläisempi, makeaa, ei katkeroa. Hiisillä tehty Donut Island Knee Deep Ale aika pähkinäinen, enemmän ESB kuin tylisuunnaksi ilmoitettu IPA, katkeruus hyvin laimeaa.
Beer Hunter'sin Savu-Portterissa intensiivistä savua, suomalaiseksi olueksi varsin poikkeuksellisestikin. Islantilaisen Borg Surturissa enemmän alkoholia, 9% ja lampaan papanoiden savulla ryyditetty tuotos. Todella hyvin savuinen stout, ei kuitenkaan porilaista tiheyttä.
Juttelin Timo Alarik Pakkasen kanssa, joka on tunnettu Olutliiton hallituksen jäsenenä, Kohtuullisen Hutikan Pyhän Veljeskunnan perustajana, Joulupukkina, Outi Pakkasen ja Jukka Pakkasen veljenä. Vetäisin ohessa Urquellia puutynnyristä, hyvää oli. Lopuksi Buxton Omnipollo Yellow Belly 11%, hurjaa maapähkinävoin tuoksua, maku mausteisempi, intensiivinen, mutta myös tukkoinen, liian makea. Tällaisia oluita monet arvostavat, mutta itse suhtaudun varauksellisemmin. Jengiä oli toisena päivänä enemmän, toivottavasti riittävästi, itse poistuin nyt runsaan kolmen tunnin session jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti