Mika Kulju: Tornion maihinnousu

Suomen Sotahistoriallisen Seuran syyskauden luennot käynnistyi Mika Kuljun esityksellä Tornion maihinnoususta. Välillä näissä luennoissa on ollut varsin puisevaa joukko-osastojen lyhennesoppaa, mutta Kuljun show täydelle salille oli poikkeuksellisen viihdyttävä. Kokenut sotakirjailija on Tornion Raumonjoen rannalta kotoisin ja pystyi elävöittämään tarinaa paikallistuntemuksellaan ja kuulemillaan tarinoilla.  Siilasvuosta teoksen kirjoittanut Kulju tuntui olevan selvästi miehen ihailija, Siilasvuo kykeni maihinnousulla yllättämään niin Mikkelin Päämajan, venäläisten valvontakomission kuin saksalaisetkin. Pajaria Kulju ei maininnut kertaakaan. Mielenkiintoisia havaintoja oli riittämiin, esim. Tornion keskustan Suensaaren valtaus pienillä joukoilla ennen maihinnousua oli tarkoitettu hämäysoperaatioksi, kun maihinnousukohteena oli Kemi. Vaikka maihinnousu siirrettiin Tornioon, hämäysoperaatiota ei peruutettu. Unohdus syynä? Kulju totesi saksalaisia aluksi olleen Tornion alueella vain kourallinen, mutta jätti hieman painottamatta Kemin ja Ylitornion suunnalta tulleita vahvistuksia, joiden kanssa jouduttiin sitten verisiin taisteluihin. Suomalaisia kuoli noin 450, saman verran kuin Raatteen tiellä 1940. Maihinnousu ei ollut Normandia-tyyppinen, vaikka molemmissa nousun ottivat vastaan Wehrmachtin valiojoukot. Röyttässä laivoista laskeuduttiin portaita pitkin ja Torniosta tilattiin satamaan juna, jolla siirryttiin asema-alueelle ja Pikku-Berliinin virvokkeiden pariin. Käyntiin jyrähti ns. Tornion Taikayö. Stuka-hyökkäyskin nähtiin myöhemmin Röytän satamassa, samoin varhaisia ohjuksia. Ex-kollegani kävi esitelmän jälkeen kysymässä Stukien lähtöpaikkaa, se oli kuulemma ollut Rovaniemi. Kulju kehaisi Sampo Ahton Lapin sota –kirjaa, itse lukemani Wolf Halstin teos tuli myös mainittua. Erinomainen avaus luentosarjalle, toivottavasti jatko pysyy samalla tasolla. 45 minuuttia oli nyt armottomasti liian vähän, aiheesta olisi mielellään kuullut useammankin tunnin.