Salopian Golden Thread, cask ale

Tyypillinen syysarki-ilta helsinkiläisen jetsetolutbloggarin elämässä. Ensin maistelusessio Laitilan myyntikonttorilla Suvilahdessa. Raahasin sitten kassillisen maistelunäytteitä asunnolle, vetäisin teepaidan päälle pikkutakin ja suuntasin Punavuoreen Hello Darling -uutuusravintolaan Barbera La Piazza -viinimaisteluun, johon olin saanut hieman yllättäen kutsun. Hauskaa keskustelua ensin viinin maahantuojan ja sitten ravintolan uusiseelantilaisen omistajan Sam Ashcroftin kanssa mm. Nelsonin alueen humalalajikkeista. Yllättävän pieni ravintola, samassa kohdassa Iso-Roobertinkadun sisäpihalla oli aiemmin legendaarinen Athanasioksen kreikkalaisravintola, jossa tuli takavuosina vietettyä ikimuistoisia hetkiä. Punaviinissä tavallista vähemmän tanniinia ja histamiinia, mutta maistui silti mukavalta. Täältäkin lähti näytekassi mukaan. Mutta kuten kollega Hayke on todennut, ei tämä tyhjästä ole tullut. Takana on kahdeksan ja puoli vuotta näppäimistön äärellä ja  7419 postausta blogiin. 

Siirryin Hello Darlingista kulman taakse niin sanotusti sorvin ääreen. Tarkoitus oli tyypata kaupunkiin saatua Sonnisaaren olutta, mutta haukkasin eiliseen tapaan tyhjää. Baarimestarin mukaan odotellaan tuotekoodeja konsernin pääkonttorista ennen kuin Raippa tai Murheenryyni lähtee jakeluun. Korvikkeena testasin uusinta cask alea. 5%, kirkas golden ale. Voimakas sitrustuoksu, pehmeää kissanpissaa, mäntyä. Katkeruus voisi olla hedelmäisessä oluessa vahvempi, mutta laadukasta jälkeä taas Salopianilta. Black Door, 15.10.2015.