Tuore brittileffa vuodelta 2019, perustuu Sarfraz Mansoorin omaelämäkerralliseen romaaniin. Ollaan Lutonissa 1987, 16-vuotias pakistanilaistaustainen poika kamppailee monenlaisten paineiden ristitulessa, mm. National Frontin natsit marssivat kaupungissa. Musiikkikin on paskaa, Tiffanya ja Debbie Gibsonia, toki alkutekstien aikana soiva Pet Shop Boysin It's A Sin kuulostaa nyt ihan ookoolta, vaikka en kyllä aikalaisena tykännyt yhtään. Sikhi-kaverinsa kautta päähenkilö löytää Bruce Springsteenin hämmästyttävän musiikin ja tarttumapintaa ympäröivään todellisuuteen syntyy mittavasti. Vauxhallin tehdas kengittää jengiä ulos ja Thatcherin Britannia näyttää muutenkin tylyt puolensa. Varsin vaikuttava elokuvallinen toteutus, Springsteenin laulujen tekstit lomittuvat tarinaan todella hyvin, varsinkin Dancing in the Dark -diskohitin poikkeuksellisen kompromissiton alakulo iskee erityisen lujaa. Vähitellen elokuva alkaa muistuttaa lähes musikaalia, niin keskeisessä asemassa Springsteenin laulut ovat. Melodramattisuus kuitenkin lisääntyy liikaa ja varsinkin visiitti New Jerseyyn Springsteenin kotikulmille ei ole kovin uskottava, vaikka taustalla ilmeisesti onkin tositarina. Feelgood-leffahan tässä loppupeleissä on kyseessä ja toimii oikein näppärästi. Lopputekstien aikana soi Springsteenin aiemmin julkaisematon kappale, I'll Stand By You Always, kosketinvoittoinen balladi. Ehkä kuului siihen albumiin, joka rakennettiin 90-luvulla Secret Garden -biisin ympärille, mutta ei koskaan julkaistu.
Henkilökohtaisestikin elokuva osui tavanomaista enemmän. Sattumoisin tein ensimmäisen reissuni Lontooseen juuri lokakuussa 1987 ja lentokone laskeutui Lutonin kentälle. Olin hillitön Springsteen-fani ja seuraavana kesänä olin Springsteenin keikalla Tukholman Stadionilla. Juuri sillä samalla Tunnel of Love -kiertueella, jonne päähenkilö elokuvassa ostaa lipun. Elokuvan hahmoja hieman vanhempana olin kuullut radiosta 1981 18-vuotiaana The River -levyn kappaleita. Sherry Darling, Cadillac Ranch, The Ties That Bind, Out in the Street. Olin täysin myyty. Hittibiisi Hungry Heart ei taas siinä vaiheessa kolahtanut. Joten tässä elokuvassa oli monin tavoin omakohtaista samaistumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti