keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Michelangelo Antonioni: La signora senza camelie

 En ole koskaan nähnyt Antonionin Il Gridoa (1957)  edeltäviä elokuvia. Harmittavasti missasin nytkin päällekkäisyyksien takia KAVIn Antonioni-sarjan kaksi ensimmäistä teosta. En ole aiemmin kuullutkaan, että esikoispitkä Cronaca di un amore perustuu kiihdyttävästi James M. Cainin hardboiled-järkäleeseen The Postman Always Rings Twice. Olen luullut, että Viscontin Ossessione on ainoa italotulkinta tästä perusteoksesta. Myös episodielokuva I Vinti olisi kiintoisa nähdä, episodit sijoittuvat Pariisiin, Roomaan ja Lontooseen.


Ehdin kuitenkin Reginaan tähän kolmanteen teokseen vuodelta 1953. Nimi on muunnelma Dumas'n Kamelianaisesta, kyseessä on mustavalkoinen metaelokuva. Lucia Bosè on kaunis kassaneiti Milanosta, josta tehdään vauhdilla filmitähteä. Liikutaan Cinecittassa ja Venetsian elokuvajuhlilla. Melodramaattinen juoni on itse asiassa kestänyt kohtuullisen hyvin aikaa, tässä on selvää raaka-ainetta metoo-kuvioille. Tuottaja painostaa Bosèn avioliittoon ja yrittää saada tätä vaihtamaan elokuvauran kotirouvakuvioihin. Muutkin ympärillä pörräävät miehet ovat petollisia. Huvittavasti tarina ennakoi Bosèn omaa kohtaloa. Kovassa vauhdissa ollut elokuvaura loppui avioliittoon 1955 espanjalaisen härkätaistelijan kanssa. 


Antonionin teos ennakoi selvästi L'Avventurasta alkanutta huippukautta, varsin kompromissiton ja tyly on näkemys. Selvästi elokuva on aliarvostettu, tässä on helpommin sulavassa muodossa monia samoja teemoja kuin tunnetummissa teoksissa. Tulee usein mieleen myös Truffaut'n La nuit américaine, vaikka ei Antonioni tässä aivan samalle tasolle yllä.


Ei kommentteja: