Antonionin läpimurtoteos L'Avventura on itselleni ollut hieman vaikea pala. Olen nähnyt sen kolme-neljä kertaa, mutta koskaan ei kunnolla ole kolahtanut. Ns. vieraantumistrilogian kakkososa La Notte ja varsinkin päätöshuipennus L'Eclisse ovat suuria suosikkejani. Nyt aikaa on edellisestä katsomisesta kulunut reippaasti ja lopulta L'Avventurakin näytti raikkaalta. Olen pitänyt elokuvaa tylsänä, mutta varsinkin alkupuolihan on lähes dramaattinen. Antonionin varma ote vaikeassa ympäristössä Liparin saariston kivisellä Lisca Bianca -saarella on aika hämmästyttävää. Loppuosa on ehkä abstraktimpaa menoa, mutta Sisilian vuoristot ja vanhat kaupungit heijastelevat hämmentävällä tarkkuudella modernin ihmisen mielenmaisemaa. Monica Vittin hiukset ja sääret ovat jo tässäkin elokuvassa myyttisissä ulottuvuuksissa, vaikka ei vielä aivan L'Eclissen tasolla. Tässä on näkyvissä kaikki Antonionin perusteemat, joita mestari sitten varioi koko loppu-uransa ajan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti