Tallustelin töiden jälkeen hajamielisesti vajaat neljä kilometriä Kamppiin William K:hon atlantalaisen Sweetwaterin taptakeoveriin. Yllätyin tiskillä, kun kerrottiin, että juuri alkamassa on panimon edustajan vetämä ilmainen maistelutilaisuus. Notkuin baarin perälle, jossa tosiaan maisteltiin kaikki viisi hanatuotetta ohjatusti, varsin pienillä annoksilla kuitenkin.
Maahantuoja Diamond Beerin edustaja alusti tilaisuutta ja sitten päästettiin irti panimon Sowady Lor. Riippumattomana sinnitellyt Sweetwater on jo varsin pitkän linjan valmistaja kaukaa 1990-luvulta, perustajat saapuivat Georgiaan Coloradon Boulderista Atlantan olympialaisten aikoihin 1996. Itsekin törmäsin ensi kertaa panimon tunnetuimpaan 420-tuotteeseen syksyllä 2004 käydessäni Georgian rannikon Savannahissa. Samaa olutta kokeilin viime elokuussa Washington DC:n lentokentällä ja aistihavainnot jäi kovin lakonisiksi.
Nyt maistelu käyntiin Blue-oluella. Vehnä-ale, 4,6%, pensasmustikkaa seassa, tuoksussa se on itsestäänselvää, maku on hillityn tasapainoinen, marjaisuus ei pääse hallitsemaan, olutmaisuus säilyy. Kakkosoluena Hop Hash Easy IPA, vain 4,2%, hyvin raikkaan hedelmäinen, öljyistä pihkaa, 55 IBU. Ilmeisesti noin seitsemän viikkoa vanhaa, tuoreus on vielä tallella. Lor selitti pitkään hop hashia, ilmeisesti jokin humalakäpyjen ulkopuolinen jämäosuus, josta saatu irrotettua erityisen paljon pihkaisia aromeja.
Kolmantena panimon tunnetuin tuote 420 Extra Pale Ale, nimi viittaa marijuanan pössyttelyyn, 420 taitaa olla USA:n poliisiviranomaisten rikosnimikekoodikin tälle aktiviteetille. Euroopassa tästä on aika väkinäistä innostua, mutta onhan oluilla tyhmempiäkin nimiä. Varsin yrttinen tuoksu, selvästi ryhdikkäämpi aistimus nyt kuin kesällä Dullesin kentällä, 5,7%, Centennial ja Cascade, perushedelmäinen APA.
Sweetwaterin IPA 6,3%, pihkaa, hedelmää ja katkeroa tasapainoisesti. Irtonaisen rapeaa tämäkin, mutta ehkä nykymeiningissä on hieman last season -tunnelmaa. Ei tarpeeksi räväkkää west coast -otetta eikä nykyhypen mehuisuutta. Aavistuksen pirteämpi oli session päättänyt Goin' Coastal Pineapple IPA, jossa samaan IPA-runkoon lisätty hallitusti ananasta. Hedelmä ei lähde hallitsemaan, olutmaisuus säilyy hienosti. Mukava tilaisuus marraskuun ankeudessa, Syvän Etelän fiilis jäi näin kolkossa ympäristössä hieman etäiseksi, mutta panimon laadukkuus ainakin kirkastui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti