Tämä Malmgårdin uutuus ei tuntunut toimivan ollenkaan kaksi viikkoa sitten Ilkka Sysilän kanssa suoritetussa yhteismaistelussa, mukana oli siis suuri joukko muitakin Saimaan ja Malmgårdin oluita. Reittausblogin Harri puolestaan tykkäsi kyseisestä oluesta erittäin paljon ja otti jo epäiltäväksi olisiko erissä jotain vaihtelua. Ei oikein tunnu uskottavalta, mutta itselläni oli näytepakkauksesta vielä toinen pullo jäljellä. Otin sen nyt maisteltavaksi hiostavan sään juoksulenkin jälkeisessä palautusjuomakäyttötilanteessa. Nyt pullon numerosarjan kaksi viimeistä numeroa ovat 38. Harri epäili sitä eränumeroksi, mutta pikemmin se alkaa vaikuttaa ihan juoksevalta yksilöivältä järjestysnumerolta, kun joka pullossa se hieman erilainen.
Tuoksu ei nytkään kunnolla aukea, jotain sitrusta tuntuu, mutta hyvin hailakasti. Maku on edelleen juuresmainen, hedelmäisyys peittyy pahasti sen alle. Hiilihappotaso on kohdallaan ja katkeruutta löytyy kohtuudella. Raikkautta ei ole, aromaattinen hedelmäisyys puuttuu, tässä tyylisuunnassa tämä on väistämättä kovin vaatimaton. Mitään Harrin löytämiä hienouksia en löydä nytkään. Aiemmin löytämääni savuvivahdetta ei ehkä nyt mukana, mutta ei tunkkainen pahvinen kokonaisuus siitä paljoa poikkea.
1 kommentti:
Mielenkiintoista, kun tapetilla on alkukesän ollut Malmgåårdin oluiden makumaailman saimaannuttaminen ja bolsevisointi Mikkelin pahvimankelissa. Pullon etiketin mukaan kyseessä olisi siis aito Pernajan malmgåårdilainen...
http://kusettaja.blogspot.fi/2018/05/kuuma-kaljakesa.html
Lähetä kommentti