Kreikan matkasuunnitelman romahdettua kasaan lamaannuin hetkeksi. Viikon kuluttua alkoi tuntua, että nyt on syytä lähteä taas liikkeelle. Helsingissä alkuviikosta vieraillut Sonnisaaren Harri Vaarala suositteli Hyvinkään ja Hämeenlinnan craft-baareja. En heti innostunut, mutta vilkaisin juna-aikatauluja, jotka vaikuttivat erittäin näppäriltä. Siispä hyppäsin helteisenä lauantaina puoliltapäivin Pasilassa R-junaan ja hurautin Hyvinkäälle. Hyvinkää on käsittääkseni Kouvolan ja Kotkan jälkeen suurin suomalainen kaupunki, jossa en ole olutta juonut. Nyt asia tulisi korjattua. Hyvinkään asemalle juna saapui lähes 10 minuuttia myöhässä, rata kulki syvässä rotkossa, josta kipusin maan tasalle. Vilkasta menoa koulujen päättymispäivänä, bongasin jonkin ylioppilaskulkuestartin, valtava Ossian Donner -obeliski ja pyramidikirkko. Huikea paikka!
Crafters on kovamaineinen uudehko baari kirkon lähellä, isohko sisätila, hyvä terassi. Varsin vaikuttava 12 hanan valikoima crafteja, ei tosin suomalaisia. Foundersin KBS ja viisi Brekerietiä Landskronasta, samoja kuin Panemassa tällä viikolla. Otin newcastlelaista NEIPAa, omituinen pitkä nimi, useampi kollabo-panija mukana, 6%. Hyvin samea, mehuinen, kirpeä, lievästi katkera, tyylipuhdas moderni IPA. Somessa Porin TBone vinkkasi, että oluen nimi on Roxy Music -tribuutti. En tunnistanut, bändi ei koskaan ollut suosikkejani. Hyvinkää, Crafters, 2.6.2018.
2 kommenttia:
Miten olutharrastuksesi on muuttunut ylipäätään internetin ja varsinkin sosiaalisen median myötä? Millaista touhu oli esim 1990 luvun lopulla?
Netti on tietysti muuttanut paljon, mutta pienpanimobuumin leviäminen vielä enemmän. 1990-luvulla mielenkiintoisia oluita oli käytännössä vain Euroopan perinteisissä olutmaissa Tsekissä, Saksassa, Belgiassa ja Britanniassa sekä USA:ssa. Matkustelin noissa maissa maistellen eri oluita, se oli aika samanlaista kuin nytkin. En tehnyt arvioita, mutta pidin kirjaa maistelluista oluista. Ennakkotietojen saanti oli vaikeampaa, mutta erilaisia opaskirjoja ja olutlehtiä löytyi. Asuin lähes koko 1990-luvun Raahessa, joten harrastus painottui matkoihin. Kävin säännöllisesti Helsingissä työn takia, aloin käydä heti 1992 alkaen kalaravintoloissa ja muissa Helsingin silloin uusissa olutbaareissa. Oulu oli lähellä, Oluthuone Leskinen alkoi vähitellen tarjoamaan monipuolisesti ulkomaisia laatuoluita. Ensimmäiset suomalaiset pienpanimot olivat kiinnostavia, mutta valitettavasti oluiden laatu ei ollut kovin korkea.
Tässä ei oikein jaksa pitempään verrata silloista tilannetta nykyiseen, siitä voisi kertoa pitkään. Periaatteessa paljon on samaa, mutta kaikkea on enemmän. Uusia oluita tulee koko ajan kaikkialta, täytyy valita mitä kannattaa kokeilla. Tietoa on saatavilla lähes rajattomasti, mutta edelleenkään ei voi varmasti tietää etukäteen mitä oluita viereisen korttelin baarien hanoissa on juuri nyt. On käytävä katsomassa.
Lähetä kommentti